Ja tapahtui niinä päivinä, että saatiin Floran kanssa tokon voittajaluokasta ykköstulos. Paikkamakuussa jotain vinkumista mutta ylös ja alas hyvin. Kaukoissa yksi väärä vaihto ja loppu-maa jäi kokonaan tekemättä, mutta koira ei oikeastaan tullut eteenpäin (liikkuu kyllä eteen mutta myös taakse...). Luoksetulo hyvä lukuun ottamatta vinoa loppuperusasentoa – tässäkin kokeessa Floran oli vaikea tulla perille asti sivulle ja loppuperusasento jäi vajaaksi kaikissa liikkeissä, joissa sellainen oli. L:ssä seiso ja istu oikein, seuraaminen vähän luirusi. Ohjatussa alku ja oikea puoli hyvin, mutta meteliä kapulalle mennessä. Seuraaminen oli pääsääntöisesti hyvää, joitakin irtoamisia ja mutkitteluja tapahtui. Ruudussa Flora vanhaan tapaan stoppasi etunauhan päälle, mutta osasi toisella käskyllä hakea taaemmas ja päästiin hyvin liike loppuun. Metskussa niinikään Flora huudahteli mennessään. Tunnari oli hieno! Flora nuuhki pari kertaa kapulat läpi ja toi oman. Ihanaa. Liikkeiden välissä ääntä lähti miltei tauotta, enkä voinut sille mitään. Koe oli kotihallissa ja tuomarina Harri Laisi, joka sakotti mekkaloinnista vähemmän kuin moni muu. Pisteitä kertyi 276,5 ja ykkössija kahden koiran luokassa. Onnistuminen maistui paremmalta kuin palkintosuklaa!

Koetta ennen treenailtiin laiskasti. Turussa pidettiin kesän tokoleirin treeniläksyjen tarkistus, johon Flora pääsi Dingon koipisaikun vuoksi tekemään ruutua, ohjattua ja tunnaria. Ruudussahan Flora pyrkii hakemaan itse etunauhan ja jää siihen. Nyt käytiin näyttämässä oikea paikka keskellä takana ja koiran piti etsiä se eri etäisyyksiltä sekä myös ruudun sisältä etunurkista (tämä tuntui toimivan fiksulle nopealle koiralle hyvin). Ohjatussa ongelmana on kapuloiden löytyminen, joten pantiin kapulat erittäin lähelle ja pommitettiin siitä molempia puolia, mistä matkaa voi pidentää pikkuhiljaa. Totta onkin, että olen pannut kapulat kisamatkalle siitä asti, kun ne on sinne ensimmäistä kertaa saatu. Tunnarista ei tullut hittojakaan, eipä ollutkaan hyvä idea ottaa se "ihan nopeasti tähän loppuun", kun ei ollut aikaa korjaussarjaan Floran pimahdettua niin ettei omaa löytynyt mitenkäänpäin...

Muuten on käyty treenailemassa läheisellä nurtsilla. Treeni on tuntunut vähän junnaavalta, samat liikkeet, samat heikkoudet ja vahvuudet. Ruutua näytöllä, luoksaria runsailla läpijuoksuilla, jättäviä sujuvasti, kaukoja heittopalkoin. Tunnarit saa puisto-oloissa hyvin jemmaan kasvillisuuden joukkoon, ja Flora onkin onnistunut tunnareissa viime aikoina oikein hyvin.

Dingo ei ole päässyt kuin pikkulenkeille, koskapa ensin siltä repesi kynsi, sitten ranneantura ja sitten koukistajajänne-lihaskompleksi. Edelliset paranivat nopsasti, jälkimmäistä parannellaan rauhassa.

Veka voi hyvin ja on sopeutunut mainiosti mukavaan eläke-elämään sohvatyynyillä.

Tästä on hyvä jäädä talvitauolle muiden, koiria sisältämättömien, harrastusten pariin. :)