Jyväskylän kisojen jälkeen oli parit tanssitreenit. Dingo friistailasi laatimani ohjelman juttuja, suurimmaksi osaksi tuttua, jotain uuttakin. Peruutus poispäin alkoi näyttää kivalta, ympyrän juokseminen kohteen ympäri hahmottuu ja koiran saa käsistä irti kas niin ettei niissä ole mitään. Ohjelmassa vaan on vielä paikoin vähän tyhjäkäyntiä. Flora teki vain positiotreeniä nakin perässä, vanhoja ja uusia positioita. Motivaatio freestylen vähän latistui kisan jälkeen, ja oikeasti tykkään HTM:stä. Muokkailin Vekalle voittajan ohjelmaa ja aloin laatia kokonaan uutta Floralle avoimeen.

Humputteluviikonlopun jälkeen oli taukoviikko treeneistä, uuvuttavaa työmäärää ja täyteen buukattua hallia. Sitten ilmoitin Dingon ja Flon tokokokeeseen kuukauden päähän ja käytiin viikonloppuna tekemässä parit kunnon tokotreenit: molemmille oman luokkansa melkein kaikkia liikkeitä. Tauko oli tehnyt hyvää: Dingo oli skarppina ja prosessoinut asioita levossa, Flora tuntui rennommin latautuneelta eli teki hiljaisemmin. Vallankin Floran seuraaminen oikein lämmitti. Jättävät tupsahtelivat oikein, liikkeellelähtöjä saatiin jopa melkein hiljaa ja kaukoja tehtiin taskunameilla muutaman metrin päästä oikein mainiosti. Tunnari on fifty-sixty ja luoksari jumittelee. Lyhyissä paikkamakuissa en kuullut vinkunaa. Mekkaloinnin takia, jota ei tästä koirasta enää tulla pois saamaan, tokomotivaatio ei ole paras mahdollinen. Voittajan ykköstulos on kuitenkin tavoitteena, ja se on mahdollinen.

Dingon ruutu sujuu, jos se löytää sen. Yhä vaikeuksia yhdistää perusasentoon. Samoin kierron kanssa. Nouto on kunnossa, jättäviä tehdään jo seuraamisesta satunnaisessa järjestyksessä, hyppy kulkee, luoksetulo rullaa ja paikkaistuminen on pysynyt. Seuraamista on tehty hyvin vähän, eikä se ole sen kummempaa kuin ennenkään. Kaukoissa palkkapurkki on edelleen etutassujen edessä, mutta kävin tänään jopa viiden metrin päässä käskemässä yhden vaihdon. Etäisyys on kriittinen tekijä tekniikan hajoamiselle, samoin liiat toistot. Mutta ennen kaikkea Dingo on ollut niin ihana ja kiva, sen kanssa on nyt niin hauskaa treenata. Hoksottimet ovat kasvaneet aikuiskokoon ja yhteistyötä tehty sen verran, että alkaa sujua.

Veka on toistaiseksi saikulla, koska jalasta löytyi osittain revennyt polven eturistiside. Toivotaan hartaasti, että se tokenee lepokuurilla. Kaikki suunnitelmat ovat siis jäissä ja fokus kuntoutuksessa.