Perjantaina hallilla pojille tokoa ja Flolle tanssia. Rakensin kiertonoudon ja kävin vielä läpi Floran ohjelman. Dingo sai alkaa miettiä kiertämistä muiden kohteiden läsnäolosta huolimatta. Ihan hyvin meni kapuloiden tasalta lähetettynä. Tunnarissa tunaroitiin, ensin Dingo toi oikean ja sitten alkoi tuoda vääriä. Ehkä se ei tajua, mitä pitäisi tuoda, jos on jo tuonut oman? Kokeillaan jatkossa vain yhtä toistoa. Loppuun jotain kivaa eli parit avoimen luokan suorat luoksetulot kiertonoudon esteiden ja kapuloiden välistä.

Vekallakaan ei oikein suksi luistanut. Kiertonoudossa hop kolme kertaa esteille. Lähempää lähetettynä Veka kaarsi tötsän edessä lenkin nurkassa olevien putkipainojen edestä, mikä lienee ollut tässä ajatus. Vielä lähempää löysi tötterön, sitten kierteli varmasti ja vauhdilla lähtöpaikaltakin. Stopit ja molempien puolien haut hyvin. Joku kaukosarja taidettiin tehdä. Tunnarissa ensin väärä, sitten oma. Loppuun vielä muutama merkki, nyt ei keskikapula hämännyt.

Floran kanssa lihapullapalkalla ohjelmaa pätkissä ja lisää toistoja vaihtoihin, sivuaskeliin ja peruutuksiin. Kaikki meni aika kivasti, ohjelmahan on helppo ja lyhyt. Vielä kun pitäisi pokka kisakehässä.

Lauantaina jäljelle. Hyvä kostea ja viileä jälkikeli. Oltiin paikassa, johon mahtuu kaksi hyvää ja yksi rytöinen jälki. Hankalimman jäljen saa aina paras jälkikoira Flo. Muutama sata metriä, puolisen tuntia, kaksi keppiä. Hyvin veti Flo. Vekalle samoilla spekseillä kallioinen jäkäläkangasjälki. Hyvin sekin.

Dingon jälki oli muutaman sadan metrin pituinen, kaksi keppiä, vanheni tunnin. Jälki kulki mäntykankaalta alas kosteaan kuolleiden lehtien peittämään avoimeen maastoon. Jana oli nyt vähän päälle kymmenmetrinen ja tehtiin ihan normaalisti. Dingo eteni metrin ja jäi kuuntelemaan jostain kaukaa kuuluvaa koiran haukkua, unohti mitä oli tekemässä ja alkoi nuuhkia tuulta. Uudelleen lähetettynä se lähti kivasti kävelemään suoraan nokka alhaalla ja nosti jäljen. Janatreenit ovat siis toimineet halutulla tavalla ja vieneet ajatusta eteenpäin. Jälkityöskentely oli erittäin hyvää. Ensimmäinen keppi jäi, koska se oli liinanmitan piikistä ja tässä piikin selvitys työllisti Dingon kaikki jälkiaivosolut. Loppuun hyvin ja tuplapalkka siis loppukepistä. Vallan mainio kokonaisuus.

Sunnuntaina ajeltiin Somerolle paimentamaan. Ensimmäisellä kierroksella viisi lammasta aitauksessa, jonka pohja oli nilkkaan asti kuraa. Dingo liikkui nihkeästi ja jätti kaaria kesken, koska ei halunnut kahlata mudassa... eikä sillä oikein ole tarvettakaan perustreenille pikkuaitauksessa. Toisella kierroksella mentiin siis pellolle (hyvä ruohopohja) ja tehtiin perusjuttuja flänkkien, stoppien ja kuljetuksen parissa isommalla laumalla. Flänkit olivat kelvollisia, stoppikäskyllä koira hidasti hyvin... itse en oikein osaa pysyä tässä paikallani, jolloin koirankin on hankalampi hahmottaa oikea paikka stopata. Kuljetus meni hyvin, kaartelin sinne tänne ja Dingo pysyi perässä tasapainossa. Kolmannelle kierrokselle saatiin oikeasti iso monikymmenpäinen lauma, jonka kanssa piti ensin miettiä lampaiden saamista yhteen kasaan. Kävelin Dingon kanssa uloimpien lampaiden ympäri niin, että ne reagoivat koiraan ja alkoivat kerääntyä yhteen. Sitten taas flänkkejä ja kiemurrellen kuljetusta, meni oikein hyvin. Kuvassa näkyy, miten kroppakoira eli omalla liikkeellään työskentelevä koira kuljettaa jatkuvalla kokoavalla liikkeellä lauman takana, toisin kuin tasapainopisteessä pysyvä vaanimalla eläimiä liikuttava silmäkoira tekee.

somero30.10..jpg