Perjantaina tokoa hallilla. Pääteemana ohjattu. Vekalle vein merkin + metskun, ja kapulallehan se läks. Koska kuitenkin meni suoraan, sain stopattua merkille ja yhden palkan jälkeen taas tehtiin hienoja merkkejä. Luoksetulossa ihan kelvollisia stoppeja ilman takapalloakin (vajaa matka). Jotain kaukoja, vähän ongelmaa taas maa-seisossa, muuten hyvä.

Flora teki myös ohjattua, hienosti pois lukien lähtökiljaisut... Mitähän muuta tehtiin? L:n seiso + istu ja istu + seiso, kaikki oikein. Tunnari oli hyvä.

Dingo aloitti vauhtiliikkeellä kuten sille parhaiten sopii, eli juoksenteli merkille pallopalkalla. Oli oikein hyvä. Sitten ohjatun alkeita: jätin koiran keskelle, vein kapulan jommallekummalle puolelle suoraan sivulle viiteen metriin ja palasin lähtömerkille lähettämään. Pari kertaa molemmat puolet moitteettomasti. Sitten suoraan sivulle tuloja kapulan kanssa, nämäkin hyvin. Ajatuksena on edelleen ottaa eteen suorat noudot ja suoraan sivulle tokon ylempien noudot. Tunnarissa kokeilin viedä kapulat kymmenen askelen päähän ja lähettää hakemaan, mutta Dingon ajatus katkesi kapuloilla sen jäädessä tarkkailemaan oviliikennettä, ja se toi mitä sattuu. Aika ja kapulatkin loppuivat kesken, joten se siitä sillä erää. Loppuun pari metskun tuontia läheltä, ällöö mutta kannustamalla kapula palautui.

Lauantaina jäljelle. Tallasin Flolle ja Vekalle muutaman sadan metrin jäljet kolmella kepillä. Veka jätti yhden kepin suopursuihin, muuten hienoa työtä molemmilta.

Dingon kanssa tehtiin kolme janaharkkaa, joissa sidoin koiran puuhun kiinni ja kävelin lenkin, jonka keskellä reilun kymmenen metrin janalla huikkasin Dingolle JÄLKI ja pläästin käsin maata. Ensimmäisellä hyvä eteneminen, takajäljen kautta jäljelle ja kepille. Toisella Dingo lähti ilmavainuilemaan ykkösjanan suuntaan, uusinnalla lähti oikein. Kolmas oli jo virheetön. Kepit löytyivät ongelmitta. Erinomaisia janoja siis tehty näin, mutta niin menee ilmavainulla, että janakuurin jälkeen täytyy saada kunnolla vanhennettuja jälkiä vielä ennen talvitaukoa. Olettaen, että Pirkanmaalle jotain talvea tulee.

Sunnuntaina korkattiin Floran kanssa tokon voittajaluokka oman seuran kokeessa kotihallissa. Tuomarina oli Salme Mujunen. Yksilöliikkeet oli palasteltu neljään osaan eli koko ajan sai vahtia omaa vuoroa ja kipittää kehään ja pois, mistä en kyllä tykännyt Floran kanssa, koska se on niin levoton suorittaja ja odottaja.

Paikkamakuu 7 1/2. Tuplakäsky maahan ja pieni kääntyminen paluun ohituksessa. Ilmeisesti ei vinkumista!

Seuraaminen 8 1/2. Alkusuoralla pienoista lähtömölinää, pari perusasentoa jäi pois ja täyskäännökset levisivät, muuten oikein hyvää ja kivaa työskentelyä.

L 9. Maa ja seiso oikein. Piste meni kai seuraamisen epätarkkuudesta.

Luoksetulo 5. Flora pinkaisi ja teki hienon stopin, mutta pinkaisi siitä saman tien sivulle ennen edes liikkurin käskyä.

Ruutu 9. Meni hitaanlaisesti mutta mielestäni hiljaa. Taisi ensin kaartaa vähän johonkin. Maahan tassu sivunauhan päällä.

Ohjattu 6. Reippaasti ääntä kapulalle menossa, ja kapulan kanssa käännyttyään Flora kipitti suoraan edessään olevan mustahousuisen naisen luo... istui vähän hämmästyneenä tuomarin eteen, mistä kutsuin sivulle.

Tunnari 9. Flora kävi pari kertaa kapulat läpi ja päätyi omaan. Taisi lipsahtaa vähän vartaloapua, kun oli jäämässä luovutuksessa niin eteen...

Kaukot 5. ISMSIM. Oikeat vaihdot ja teki hyvin, mutta etenemää tuli etenkin parissa viimeisessä vaihdossa.

Metsku 8. Äänekkäästi kapulalle.

Kokonaisvaikutus 8. "Koira kyllä osaa, se vaan huutaa."

Pisteitä 237,5 eli kakkostulos ja sijoitus 1/3, palkintojakin siis saatiin. Tavoitehan oli vain testata kisaamista ja saada kaikki liikkeet tehtyä yhdessä. Ankeassa muistissa ovat Floran pk- ja tokofiaskot vuosien takaa, mutta mennyttä elämää ne näköjään ovatkin. Rentoa ja helppoa Floran ohjaaminen ei varsinaisesti ole, mutta oli yhteinen kupla eikä Flo zoomaillut yhtään mitään mörköjä, vaan teki varsin skarppina sen, minkä osaa. Tästähän tuli tietysti kova tokobuusti, ykköstulostavoite lyötiin tiskiin saman tien. Ei siitä nytkään jääty kuin parin isomman hupsiksen verran.