Tiistaina oltiin Dingon kanssa Vaivian kentällä BH-treenailemassa. Oltiin niin kisamaisesti, että oli myös numeroliivit ja sirunluku. Jossa tosin Dingo heitti riemuvoltteja ja kiipesi Minnan syliin... treenimme ajaksi koiralle rakas kasvattaja poistettiinkin kentältä. :) Ilmoittautumiseen mentiin holskuparin kanssa. Dingo nousi nuuhkimaan tuomaria kätttelyssä, mutta toisesta koirasta ei ollut onneksi kiinnostunut sen enempää tässä kuin paikkamakuussakaan, johon mentiin ensiksi. Liekö syynä se, että paikkamakuuta ei ole ennen tehty treenin alkuun vai muuten vaan vieraan porukan ja oudon kentän jännä tilanne, mutta maahan Dingo tarvitsi kolme käskyä ja sain kaksi kertaa palauttaa sen sinne hiippailemasta, vaikka pysyin lähellä ja kävin välipalkkailemassa.

Sitten seuraamista... no Dingo käveli mukana. Henkilöryhmän läpi päästiin ja henkilökin kierrettiin jäämättä nuuhkimaan. Epäliikkeestä istumisesta palkkasin myös. Luoksetulossakin maahan lisäkäskyjä. Sitten tuli hienosti lujaa ja uups, suuntasi vasemmalle sivulle, korjasin pakittamalla. Aina tässä vaiheessa muistan, että teen liikaa vauhtipalkkaa suhteessa eteentuloihin pitkältä matkalta...

Otinkin vielä kaikkien treenattua pienen toisen kierroksen eli neljä kertaa täyspitkän luoksetulon palkaten pallolla eteentulosta. Avulla tuli eteen, mutta vähän törmäsi. Ja vielä hiukan seuraamista kun oli herkkupurkkia jäljellä. Se ei nyt oikeastaan kyllä hinkkaamalla parane. Edelleen haussa tasapaino vaatimusten, koiran kykyjen ja tyytyväisyyden välillä, mutta se löytyy kyllä vielä.