Perjantaina kentälle. Syyskuun aurinko paistoi ja tuuli oli kirkas mutta päivän päällä tumma pilvi kaverikoiran menehdyttyä äkillisesti. Hyvät treenit saatiin kuitenkin. Isompi pallo upposi nurmikkoon jonkin verran, eikä Veka tuntunut näkevän sitä heti ympyrään lähetyksessä, mutta meni juuri oikein suoraan ja hoksasi pallon nopsasti. Sitten monta tyhjään hyvin, panostin nyt pallonheittoon ympyrän taakse eikä liian eteen jäämistä tullut esiin. Sitten kiertoon. Punainen tötsä vihreällä nurmikolla ei näkynyt Vekalle ennen kuin noin viidestä metristä. Sitten hyvin, kaikki pysäytysasennot lähempää myös hyvin. Kaukoja: neljä muutaman vaihdon sarja kymmenestä viiteentoista metristä, taisi mennä kaikki oikein enkä nähnyt mitään etenemää. Superhyvin. Jättävissä istui seisomisen. Lyhyt seuraaminen peruutuskäännöksen kera. Luoksetulossa hyvät stopit yläkäsimerkillä. Tunnarissa heittelin kapulat kentänreunan heinikkoon, mutta ei auttanut. Löydettyään ne Veka nappasi randomilla ensimmäisen. Toi toistakin väärää, mutta korjasi itse ja haki oman. Vein oman takaisin, nyt löytyi ekalla.

Dingon kanssa jätettiin nyt palkat kentän reunalle. Tämä tuntui toimivan, juostiin purkille kilpaa ja Dingo hotki ahnaasti paistettua jauhelihaa. Muutama seuraamispätkä intokehupalkoilla. Dingo oli ihana ja hippasteli kanssani eikä kärkkynyt palkkaa. Seuraaminen oli epätarkkaa mutta vireeltään kivan tuntuista. Sitten haettiin purkista herkkuja. Pallo mukaan ja muutama luoksetulo. Nyt kun olen palkannut monta kertaa vauhdin sijasta vain eteentulosta, Dingo tulee vielä lujempaa eikä jarruta ennen kuin on törmäämässä ja hyppää päin. Häh? Oli tosi innoissaan pallosta. Sen jälkeen vielä seuraamiskaavio miniversiona ja purkkia. Paikkamakuussa kävelin kaksikymmentä askelta, käännyin kurkkaamaan, korjasin puoli-istuvan koiran maahan ja tadaa, sitten se pysyi siellä viisi minuuttia. Kentälle tuli sopivasti toinen treenaaja laittelemaan tavaroitaan ja käveli vielä viemään eteenmenokepin kuin pitkän suoran. Kehut ja loput purkista.

*Rakasta äkkiä, ne ovat pian poissa...