Perjantain multitasking-päivään mahtui pika-aikataululla hallitokoa Flolle ja Vekalle, kenttätottista Dingolle. Vekan kanssa kompasteltiin samoihin kiviin kuin ennen viimeaikaista tokotreenien taukoakin... ensin ohjatun merkkiä hyvin, sitten kapuloiden vienti ja suoraan keskikapulalle huis. Se oli vielä metalli, ja Veka toi sen silti. Merkin kertailua lähempää, niin alkoi sujua, ja molemmat puolet haettiin hyvin. Tähän ei kai auta muu kuin toistoja toistoja. Hiukan kaukoja, hyvin. Tunnaria kokeilin istuen kasan vieressä, mutta vanha ongelma tuli esiin eli korvat alas ja näennäishaistelua. Vähensin kapuloita ja yritettiin uudestaan, nyt nousi oma ja saatiin nakkia. Takaisin metsätunnarin pariin siis.

Mitähän Floran kanssa tehtiin... varmaan jättävät, hiljainen metskunouto nakin avulla, seuraamista, ohjattu, kaukoja. Näissä ei kai kummempaa. Kaukoissa taisi edetä useissa vaihdoissa, hosuminen näkyy.

Sitten kentälle ja Dingolle kisahenkinen harjoitus Hannen ja Uljaan kanssa. Treenissä oli plussia ja miinuksia... oli tosi hyvää harjoitusta itsellekin odotella paria ja siirtymiä joutuen kiinnittämään huomiota muualle kuin omaan koiraan, ilman ylimääräisiä namejakaan taskussa. Dingo on tämän kentän toisessa osassa kyllä treenaillut joskus syystalvella, mutta paikka oli sille nyt uudehko ja parina kentälle meno jännä juttu. Ja se olisi tietysti halunnut loikkia Hannen syliin (ei ole päässyt yli ihastuksestaan...). Tämä nosti Dingon virettä niin, että se oli luistelemassa sivulta eri suuntiin, mutta kun päästiin asiaan, seuraminen oli vallan mainiota. Pätkä hihnassa ja purkkipalkkaa, pätkä ilman hihnaa ja purkkipalkkaa, epäliikkeestä istuminen ja kehupalkka. Luoksetulossa huomasin, että Hannehan seisoo samassa suunnassa ja noin samalla tasalla ehkä kymmenen metriä sivussa. Otin kuitenkin riskin... ja hävisin. Dingo pinkaisi luokse eikä voinut vastustaa kiusausta kirmata halailemaan Hannea. Siitä luokse ja purkkia. Sitten Hanne ja Uljas liikkeisiin, Dingo paikkamakuuseen samaan kohtaan kuin Uljas. Menin vain kymmenen askelta ja jäin sivuttain. Kävin välipalkkaamassa maahan kerran. Sitten itselleen niin tyypillisesti Dingo katseli hetken muualle ja vaan unohti, mitä oli tekemässä... nousi ja lähti nuuhkimaan. Palautin maahan. Kävin nostamassa ylös ja palkkaamassa antamalla loput purkista, kun Uljas oli tehnyt luoksetulon eikä Dingo reagoinut siihen kuin katsomalla tarkasti.

Maanantaina piti taas totella, koska Floralla on koe ensi viikolla ja BH-kokeeseen on vajaa kuukausi. Jonkun mielestä se on paljon, mutta meille se on vähän ja voi olla liian vähän. Dingo sai aamulla lääkkeen ja on oksentanut iltakahdeksaan asti. Iltapäivällä se mahansa tyhjennettyään piristyi niin, että päätin kuitenkin käydä tekemässä pienen treenin yleisellä tottisvuorolla, mutta mahassahan ei sitten pidemmän päälle pysynyt edes vesi. Kutinaoireiden kannalta kaksi kertaa viikossa lääkettä on näin siitepölykaudella aivan minimi, mutta lääkityksen jatkuttua näin kauan alkaa maha ilmeisesti pistää stoppia. Vaihtoehtojakaan sille ei ole. Toivotaan, että tulisi äkkiä kylmä talvi.

Kenttätreenissä ei sen kummempaa, otettiin lyhyttä ja helppoa, vaikka koira tuntui ihan reippaalta. Seuraamiset ihan ok. Luoksetulossa suoraan sivulle hups. Ei pitkältä lujaa löydä eteen. Paikkamakuu kisamatkalla pari minuuttia, kurkatessani taakse huomasin Dingon lähteneen hiipimään ja käskin kaukona takaisin maahan, niin pysyi loppuun.

Siirryttiin Floran treeniin hiekkakentälle, joka voittaa tokoalustana kirkkaasti nurmikon. Seuraaminen oikein hyvä, kehut. L:ssä istu ja seiso oikein, kehut ja repulle lelupalkalle seisomisesta. Luoksetulossa palkka stopista ja toinen läpijuoksusta. Ruutuun lähetyksessä lelupalkkasin käskyn odottamsesta, sitten käskyllä lähti vain pienellä inahduksella. Meni taas suoraan maahan, tehtiin siis läheltä seisomaan pysähdyksestä palkkailuja. Ohjatun lähtökiljaisuun en vaan keksi mitään järkevää, tähän kaivattaisiin kyllä ammattiapua. Kaukoissa tehtiin viidestä metristä kokonaiset sarjat SIMSIM ja ISMISM. Asenne kohdallaan ja oikeat vaihdot, mutta eteni kyllä useissa vaihdoissa eikä istu-maa toimi etujalat paikallaan sinne päinkään. Loppuun puolentoista minuutin piilopaikkamakuu.