Lauantaina Vekalle oli voittajaluokan ohjelmamusiikiksi jo viisi vaihtoehtoa, joista yksi lyhyempänä ja pidempänä versiona. Ankaran kuuntelusession päätteeksi loppusuoralle pääsi kaksi kappaletta, joista laadin ohjelmarungon folkkisräminään, jonka olin aiemmin miksannut vähän alle kolmeen minuuttiin. Illalla hallille kokeilemaan: havaitsin, että siihen ei mitenkään ehdi ja mahdu tarpeeksi elementtejä voittajan ohjelmaksi etenkään kun haluan Vekan kanssa tehdä paljon pitkiä suoria ja isoja kaaria, joissa pääsee esiin sen vahvuus eli valjakkohevosen liikkeiden näyttävyys. Otin siis esiin toisen folkpoppikappaleen pidempänä melkein kolmen ja puolen minuutin versiona ja lähdin työstämään sitä samaan runkoon. Sainkin hyvän pohjan ja sen vielä illalla niin valmiiksi kuin sen kynällä ja paperilla saa. Nyt on elementtejä ja vaikeusastetta toivottavasti tarpeeksi. Ja treenattavaa jonnekin ensi kesään asti.

Hain koirankin, ja tehtiin Vekan kanssa vähän kaikki uusia ohjelmaan tulevia juttuja. Uusi positio jalkojen välissä on vähän hankala ison koiran kanssa, joka meinaa istua joka askeleella katsoessaan suoraan ylöspäin. Palkkailin taas kädet alhaalla eteen alas. Sida- ja före-positoihin sain ohjattua Vekan oikein kivasti, näistä tulee kyllä hyvät. Jalkojen välistä pujottelu (ooh, freestyle-elementti...) sujui heti jotenkin. Kerrattiin myös vanhoja tuttuja juttuja, joista sivuaskelet perusasennossa ja fram-positiossa loistavat! Peruasennossa peruutuksessa aion tehdä pitkän siksakin, jota aloitettiin nyt nakki kädessä, varsin kivasti.

Ilta alkoi jo hämärtää, kun mentiin Dingon kanssa hallin ulkokentälle. Se oli niin innostunut pallosta, että ryysi luoksetuloissa aivan päin... mutta kokeilin lähteä seuraamiseen pallon jahtauksesta, ja tehtiinkin oikein nättejä pätkiä. Tosin pallo riittää näissä vain pätkiin. Sitten pallo pois, nuuhkaistiin purkkia ja mentiin tekemään miniseuraamiskaavio. Hihkuin ja hippasin siitä kehuja niin intona, että sain Dingon hyppimään ja hillumaan kanssani. Sitten epäliikkeestä istuminen ja taas hippastelukehut. Vielä luoksetulo, nyt nätisti eteen kun toin käsiä eteen kuin niissä olisi ollut nameja. Kehut ja juostiin repulle, Dingo ahmi ahnaasti jauhelihaa. Sillä tuntuu toimivan tällainen palkkaus. Purkki reppuun ja paikkamakuu, kolmenkymmenen askelen päässä kolme minuuttia. Kahdella ensimmäisellä kerralla kurkatessani sain käskyttää kyynärpäät alas, sitten pysyi kyllä.