Keskiviikkopaimennuksessa haettiin lampaat ja lähdettiin kuljettamaan. Tehtävänä kulkea aidan viertä, kahdesta sen viereen laitetusta portista ja takaisin. Dingo livahteli kiertämään enkä kokenut pystyväni estämään sitä. Lampaat kopitettiin ja keskusteltiin tästä Sannan kanssa. Koira pitää vaatia pysähtymään tasapainoon ja kävelemään suoraan. Täytyy hypätä keppeineni eteen estämään, jos se itsekseen yrittää luikahtaa kiertämään, ja tehdä vaan selväksi, että ei näin. Liekö Dingokin kuunnellut tätä isoilla korvillaan  kun otettiin lampaat karsinasta ja lähdettiin kuljettamaan suoraan, se tosiaan pysyi takana. Pellon päässä käännyttiin kuljettamaan porttien ympäri isoa kahdeksikkoa, ja tässäkin tapahtui kuljetusta eikä kiertämistä. Erittäin, erittäin hyvä. Kaarille lähtöjä myös: vasen taas riittämätön, oikea ihan ok. Tähän olisi hyvä opettaa kepistä poispäin kääntyminen, millä saisi ohjattua koiran nokan ja sitä myötä liikkeen oikeaan suuntaan.

Torstaina tokoa. Floran kanssa hallille. Ensin palkatonta kisamaista settiä: ruutu, luoksari ja L, jonka toisesta asennosta lelupalkka. Ruutuun lähetykseen kokeilin lähteä peruuttamaan ja käskyttää muutaman askelen jälkeen ruutuun. Ei toiminut hyvin, Flora meni kässäri päällä ja piti koko matkan epämääräistä mökinää. Ja suoraan maahan. Luoksari oli täydellinen, L:ssä oikeat asennot. Ohjatussa käskin merkillä kaukona maahan ja istumaan, mutta eivät nämä hämäykset oikeasti toimi lähtöääniin, vaimentavat kyllä mutta näköjään pidentävätkin. Metskussa käskyn sijasta lelupalkka, sitten nouto pienellä lähtöälähdyksellä. Kaukoissa kisamatkalta SIM ja ISM, varsin hyvin, parissa vaihdossa pienoinen etenemä. Flora oli niin hyvin kuulolla, että korjasi kesken liikkeen alettuaan ottaa väärää asentoa. Tunnaria kokeiltiin... ei. Flora oli haistelevinaan ja toi randomilla vääriä. Metsätunnari on ilmeisesti koiralle jälkiharjoitus, jolla ei ole mitään tekemistä hallitunnarin kanssa. Loppuun paikkamakuuu, menin minuutiksi ulos ja Flora vinkui kun palasin. Kokonaisia liikkeitä on nyt tehty paljon palkaten virheistä huolimatta ensi viikon kokeen takia. Nyt kun olen onnistunut kokeen alla treenaamaan stressaamatta ja hinkkaamatta mitään, Flora aloittikin illalla sen juoksun, jota on tammikuusta asti odoteltu... Flora siis juoksulomalle ja kaikki suunnitelmat hetkeksi hyllylle.

Vekan kanssa kävin illalla kerhon uudella ulkokentällä. Pehmeä hiekka oli tassuille kiva alusta mutta raskaampi juosta, ja pallo oli nopeasti niin hiekkainen, että sitä piti pestä ja pyyhkiä. Aloitettiin ohjatulla. Ja taas ensin merkin ohi suoraan kapuloille... kutsuin takaisin ja lähetin lähempää merkille. Yhden pallopalkan jälkeen fokus täysin merkissä ja nopeaa suoritusta ilman ajatustakaan kapuloille. Tuttu kaava. Sitten keskikapula pois ja kiertotötsä taakse. Lähetys kapuloiden tasalta, sitten aina vähän kauempaa. Ei ongelmaa, hyvät kierrot ilman kapuloiden vilkuiluakaan. Myös pysäytykset hyvin. On näiden kahden liikkeen hahmottamisessa ja erottelussa kyllä töitä. Jättävät kerran, kehut ensimmäisistä asennoista ja pallo viimeisestä. Ruudun ympyrän joku oli piirtänyt hiekkaan, käytettiin sitä. Yksi lähetys pallolle, sitten useita tyhjään ja palkka pysäytyksestä, lopuksi vielä pallolle. Kaukoissa kymmenestä metristä SIM ja ISM, muuten virheetön mutta taas seisomasta maan sijasta istumaan. Loppuun nakkipalkalla vähän hidasta tarkkaa seuraamista huomio edistämättömyydessä, oli hyvä. Nyt keskitytään Vekan kanssa tokoon ja otetaan tavoitteeksi vielä koe loppuvuoteen.

Perjantaina mentiin taas Hannen ja Uljaan kanssa kentälle. Otin Dingolle alkuun kolme täyspitkää luoksetuloa: ensin heitin lelun, sitten pidin sitä edessä ja tiputin Dingolle eteentulosta. Tömps. Sitten lelu taskuun ja seuraamaan. Tehtiin kaavion pitkä suora eli 50 askelta, jonka Hanne kuvasi: https://youtu.be/zF-TeRVyfB0

Siinä se seuraa: ote seuraamiseen on hyvin kevyt mutta täysin linjassa tämän koiran kaiken muun tekemisen kanssa tottelevaisuudessa (ja maastossakin). Paikka on aika takana mutta ei jätätä eikä seilaa (vähän irtoaa sivuun suoran loppupäässä). Kontakti ohjaajaan pysyy koko ajan, vaikka välillä katsekontakti tippuu (mihin minulla on toleranssia muutenkin). Häntä paimenkoukkuineen pysyy kropan jatkona ja askel tasaisena. Tämä on hyvä. Tämä ON hyvä.

Tehtiin myös suoran paluu temponvaihdoksineen, tämäkin hyvä. Sitten vahvisteluja maahanmenoon, joka on ollut hiukan hukassa (syystä että yritin käyttää Dingolle eri käskyjä eri liikkeiden maahanmenoon, mutta se ei tajua niitä). Ja paikkamakuu Uljaan treenaillessa: muutama minuutti kymmenen askelen päässä. Menin hiukan sivuttain ja kurkkasin muutaman kerran. Kävin sitten kehumassa ja silittelemässä koiraa, koska paikkamakuu on nyt ollut vähän levoton. Ja otin taas riskin ja hävisin... yritin mennä ihan hetkeksi vielä kolmenkymmenen askelen päähän, vaan jo lähti Dingo hiipimään. Etänä maahan, takaisin pitkälle, lasku viiteen ja takaisin. Ylös, kehut ja purkista loput palkaksi kentän reunalla.