Maanantaitottiksissa taas sitä samaa. Onneksi ei enää kauan. Dingo tuli ilmoittautumaan hoffin kanssa, oikein hyvin (nakkia). Vähän seurailua, epäistuminen, luoksetuloja (eteen ja vauhtipallo). Paikkamakuussa varmaan pari minuuttia parinkymmenen askelen päässä. Nämä hyvin.

Veka paneutui luoksetuloon. Nyt isompi pallo takana ja tennari kädessä. Pysäristä vapautus taakse, kutsusta vapautus eteen. Yläkäsimerkki toimi hyvin, mutta matkaa pidentäessä vähän vanui pysähdys. Yritettiin myös maahamenoa, mutta jäätiin saaliskyyläilemään puoli-istuen. Zeta meni muistaakseni ok. Kaukoissa SISM täydeltä matkalta hienosti. Ympyrää taas suoraan aitaa kohti, ensin pallolle, sitten tyhjiin. Tämä hyvin.

Tiistaina ajelin Dingon kanssa tutustumaan kenttään, jolla BH tapahtuu. Menin ensin itse katsastamaan kentän ja kävelin kaavion. Siihen tosiaan menee se kaksi minuuttia. Hain Dingon, joka tuli paikalle seuraten jättämiäni hajujälkiä. Pari vauhtiluoksetuloa ja palloilua. Siitä paikkamakuuseen, parinkymmenen askelen päässä vain minuutti, koska kentälle tuli toinen koirakko ja hain Dingon pois, kun se käänsi huomionsa toisesta koirasta minuun. Repusta purkki. Vielä pätkä seuraamista, epäistuminen ja luoksetulo eteen. Alan olla jo aika kyllästynyt BH-tottikseen, mutta pian ensimmäinen yritys on ohi, meni läpi tai ei, ja päästään tekemään jotain muuta. Olen pitänyt vikana sitä, että en pysty keskittymään yhteen koiraan ja lajiin pysyvästi, mutta sainkin tietää olevani vain spontaani. Siksi teen muutoksia koko ajan tilanteen mukaan ja vekslaan asioita ihan vekslaamisen ilosta. Tykkään myös tehdä projekteja jollain tavalla valmiiksi ja siirtyä seuraavaan erilaiseen juttuun. Ei ole bugi vaan ominaisuus. Ei siis tarvitse yrittääkään taaplata yhtä ja samaa, vaan saa säntäillä kohteesta toiseen. Tämäkin hyvä.