Keskiviikkopaimennuksessa lähdettiin hyvin liikkeelle kävellen hitaasti vaanien kohti lampaita. Sitten tuntui, ettei koira oli unohtanut korvat kotiin ja turbovaihteen kinttuihinsa. Lähti hyvin kaarille (vielä paremmin voisi mennä ensin POIS, mutta aika hyvin jo) ja kiersi hienosti. Ja juoksi ja juoksi ja juoksi. (Lampaitahan se ei juoksuta, vaan kasaa ne äkkiä minulle.) Ensimmäisen kierroksen loppuun kuljetusta... en saanut koiraa kävelemään, vaan se otti aina sen verran vauhtia, että lampaat lähtivät kipittämään ohitseni ja Dingo sai kiertää kokoamaan ne (omasta mielestään). Lampaat taas odottivatkin sen pinkaisevan ja liikkuivat siksi turhankin liukkaasti alta pois. Tauon jälkeen jatkettiin samaa eli kaaria ja kuljetusta. Oikein hienojakin kaaria ja kunnollisia stoppeja. Ja nyt Dingo oli jo valmis kuljettamaan kävellen. Käskytystä kyllä vaati, ja kävelin takaperin rintamasuunta kohti koiraa hillitsemässä. En päässyt lampaiden taakse, mutta menin sitten vieressä ja saatiin hyvää kuljetusta. Ympäri kääntymällä tästä olisi saanut jopa nättiä poispäinajoa.