Keskiviikkopaimennuksessa mentiin varsin liikkuvaisten lampaiden kanssa. Ne reagoivat koiraan yllättävän kaukaa, eivät mielellään pysyneet paikallaan ja ottivat helposti ihan ritolat. Tämä aiheutti ongelmia, koska äkkinäisyys tarttui Dingoon, jolle tuli kiire estää karkaamiset. Se ei malttanut ottaa etäisyyttä ja kaartaa kunnolla, vaan lähti liian suoraan ja sai lampaat lähtemään eri suuntiin. Äkkiähän se ne kasasi ja piti oikein etäisyyttä kun sai tilanteen ja lampaat hallintaan, mutta alkoi jopa ärsyttää, kun tämä toistui useita kertoja. Tehtiin kaarilähetyksiä sitten aitaa vasten, alkoi löytyä järkeä hommaan. Kuljettamiseen ei maltti riittänyt laisinkaan, kun lampaat reagoivat niin herkästi.

Toisella kierroksella palattiin sitten muistuttelemaan pois-käskyä työntämällä koiraa lähdössä ulospäin, ja kyllä se sieltä alkoi löytyä taas. Kuljetus pellon päädyssä sujui itse asiassa varsin mukavasti, mutta molemmilla pitkillä sivuilla lähestyttäessä karsinoita lampaat alkoivat miettiä sinne hilpaisua: Dingo luki sen niistä ja kiersi takaani eteen vetoa vastaan stoppaamaan. On se kyllä tarkkana näissä. Itse tyhmänä jumitin ajatukseen haluamaani suuntaan kuljettamisesta, siirsin koiraa takaisin taakse ja päästin lampaat lipettiin. Olisi pitänyt hyödyntää tämä, stopata siihen ja kuljettaa sitten toiseen suuntaan, kun kerran ei varsinaisesti oltu menossa tiettyyn paikkaan.

Lopuksi pantiin lampaat takaisin aitaukseen. Porttia kohti mentäessä ne ryysivät portille, ja tässä sain tosi nätisti kaarikäskyä hipisemällä Dingoa ujutettua väliin niin, että se klaarasi portin ja sain avata sen rauhassa. Ja ajettuaan lampaat portista sisällä Dingo pysähtyi itse portille, niin että jouduin pyytämään sen sisälle! Se oli tyytyväinen saatuaan lampaat aitaukseen, homma hoidettu eikä juosta enempää. Ihanan järkevä ajatus. Ja ihana millaista vaanien ja hiipien katse lampaissa ja korvat minussa liikkumista Dingolta näkee yhtä enemmän ja useammin.