Maanantaina ensin suunta kohti pk-kenttää ja yleistä tottisvuoroa. Ryhdistin Dingon tottistreenejä ilmoittamalla sen BH-kokeeseen lokakuun alkuun. Seuraaminen ja paikkamakuu ovat siis lähiaikojen vahvat teemat. Seuraamiseen otetaan taskunamien sijasta iso purkkipalkka (mistä puhuttiin leirillä tottiskouluttajan kanssa). Esittelin purkin ja palkkasin niin, että Dingo pyörähti etukautta oikeassa kädessä olevaa purkkia saalistamaan ja sai ahmaista sieltä mitäs muuta kuin kissanruokaa. Kiitos Sheban valmistajalle koiraurheilun hyväksi tehdystä työstä! Tehtiin muutama pisimmillään parinkymmenen askelen pätkä. Dingo tykkäsi tästä ja esitti niin hyvää seuraamista kuin siltä löytyy, olin tosi tyytyväinen. Epäliikkeestä istuminen kehuilla ja luoksetulo pallopalkalla hyvin.

Paikkamakuu neljä minuuttia kahdenkymmenen askelen päässä. Joku huikkasi pian koiran istuvan, mutta Dingo meni heti itse takaisin maahan kun käännyin vilkaisemaan. Eikä noussut, vaikka sain kahdesti hätistää pois saksanpaimenkoiran, jota kiinnosti Dingo enemmän kuin oma treeni! Dingo vain höristeli valppaana isoja korviaan. Oikein hyvä. Kehut ja purkista loput herkut autolla, missä palkka sitten kokeessakin on.

Sitten siirryttiin tietä eteenpäin hallille ja Vekan tanssikisatreeniin. Rajattiin kehä, vaihdoin esiintymismekon päälle ja toimittiin Hannen kanssa musiikin soittajina toisillemme. Olen harjoitellut ohjelmaa sopivaksi DT-Areenan pieneen kehään, ja kisakirjeestä saadun tiedon mukaan tilaa onkin nyt aika paljon enemmän, joten pistin muutamaan kohtaan vähän vauhtia testatessani ensin koreografian ilman koiraa. Sitten Veka mukaan ja kaikkien elementtien kertaus pallopalkalla. Pallo pois ja mentiin kolme kertaa koko ohjelma. Ensin Veka keuli ylivireessä, sitten kaiken pallonheittelyn jälkeen vähän väsyneenä alkoi motoriiikka kärsiä sivuaskelissa. Ihan ok kuitenkin kokonaisuutena; pyrkii valumaan joko eteen tai taakse katsekontaktiin (nyt ei enää muuteta tähän ohjelmaan mitään, mutta mietintämyssyyn keskittyminen positioihin, joissa voi pitää katsekontaktia, ellei koira enää tässä iässä opi siitä poiskaan). Miinusta tulee siis positioiden epätarkkuudesta eikä omakaan liikkuminen tunnu sulavalta, kun koira tarvitsee vahvaa kroppaohjausta. Mutta hyvä meininki on tärkein, ja se on meillä kyllä kisoissa ollut. Treeneissä voi hermo kiristyä, mutta kisoissa vaan mennään eikä nipoteta mistään.