Lauantaina pukkasi kevyttä kisakrapulaa enkä saanut ajatuksia kääntymään tokoon. Ei tehty muuta kuin pitkä lenkki kallioille ihmettelemään myrskytuulta, ja illalla viihdyin taas kynän, paperin ja musiikkien seurassa. Suunnittelin Floralle uuden ohjelman musiikkiin, jota olen haudutellut mielessä jo vähän aikaa, ja valitsin Vekalle ensimmäisen voittajaluokan musiikin (johon löysin kaapista vaatteetkin). Vekan kanssa on voittajaan niin paljon tehtävää eikä vielä mitään tarkempaa suunnitelmaa, että kisaamista ei edes mietitä ennen ensi kevättä, etenkin kun haluan tälle vuodelle vielä yhden tokokokeen. Floralle yritän paikkaa toiseen marraskuun tanssikisaan ja Dingo olisi kiva saada toiseen, mutta se saa ryhtyä FS-hommiin vasta BH-kokeen jälkeen eikä etenemistä kisavalmiiksi voi vielä ennustaa. Talvikaudelle päätin olla hakematta ryhmäpaikkoja kumpaankaan lajiin, koska tykkään treenata yksin oman lauman kanssa ja edistymme hyvin.

Sunnuntaina esineruutuun. Myrskyn tielle kaataman puun vuoksi jouduin vaihtamaan paikkaa ja sain aikaan vajaasyvyisen ruudun, mutta pääsin testaamaan uutta juttua. Esineruudussa ajatukseni on aina ollut (jostain ylemmältä taholta kuultu tai luettu tapa) lähettää koira etunurkasta ja siirtyä lähetyslinjaa pitkin niin, että koira palaisi pistolta aina seuraavaan lähetyspaikkaan joko esineen kanssa tai ilman. No tosiasiahan on, että en ole saanut yhtään koiraani tekemään suoria pistoja isossa ruudussa, ja jos se ei ole tähän mennessä onnistunut, niin en ihan henkeä pidätellen odota, että se onnistuisi jatkossakaan. Kaikki koirani kuitenkin tekevät töitä ja tuovat esineitä. Mutta kun koiran reitti onkin raa'an spagetin sijasta keitetyn muotoista, lähetyslinjalla siirtymisestä ei olekaan hyötyä vaan päinvastoin: kun koira onkin käynyt muualla kuin lähetyssuunnassa, siirtymän takia voi sinne jäädä esine ja koira tulla lähetetyksi uudestaan sen jo kulkemaan suuntaan. Sitäpaitsi koira voi reagoida ohjaajan liikkumiseen ja joutua etsimään siirtynyttä ohjaajaa.

Tämä ohjauksellinen ristiriita on aina häirinnyt esinetreenejä, koska se aiheuttaa turhaa tyytymättömyyttä. Esineitähän kuitenkin nousee eikä koira tee virhettä, jos en vain osaa kertoa sille, mikä olisi haluamani suoritus. Viime leirillä kouluttaja kertoi saaneensa eräältä gurulta (jota itsekin suuresti arvostan) vinkin pistottaa viuhkamaisesti lähetyslinjan keskipisteestä, jos koira etenee hyvin suoraan. Näin ei mene aikaa lähetyslinjalla poukkoiluun ja koko ruutu käydään läpi. Aloin miettiä, miksei taktiikka kuitenkin toimisi myös koiralla, joka haravoi ruutua ristiin rastiin? Hyöty paikallaan pysymisestä on sama, ja koira on helppo paikallaan kääntymällä lähettää sinne, missä se ei vielä ole käynyt.

Tämä meni kokeiluun tänään. Tallailin ruutua ja sijoittelin esineet takarajalle nurkkiin ja keskelle. Lähetin eturajan keskeltä. Flora tuli ensin. Lähetys suoraan eteen ja nopsasti esineen kanssa takaisin. Sitten käännyin kohti vasenta takanurkkaa ja lähetin sinne. Flora kaarsi keskeltä takaisin. Lähetin uudestaan paremmin suuntaamalla, nyt Flora upposi takanurkkaan ja toi esineen. Käännös kohti oikeaa takanurkkaa ja lähetys sinne. Flora loikki esineelle ja toi sen. Se onkin toki näistä nopein, parhaiten etenevä ja sinnikkäin etsijä. Vein esineet takaisin joka välissä ilman koiraa.

Veka haki myös sulavasti keskiesineen ja yhtä hyvin vasemman takanurkan. Oikeaa takanurkkaa se haki pitkään ja hartaasti löytämättä. Tuuli oli eilisestä tyyntynyt täysin pläkäksi, joten hajun saamiseksi piti osua kohdalle. Lähetin sitten lähempää, niin löytyi.

Dingo oli ihan intona menossa ruutuun, varmaan viimeisenä pääseminen nostatti. Keskiesine nousi yhdellä lähetyksellä, takanurkkiin lähetin pari kertaa keskeltä ja lopuksi lähempää. Dingo ei ihan uponnut nurkkiin tarpeeksi syvälle, mutta lähti osoitettuun suuntaan ja teki erittäin hyvin töitä kierrellen ruutua hyvällä tahdilla nenä auki. Ja nyt ihastelin vain tyyyväisenä koiran työskentelyä, koska sillä ei ollutkaan pistoja, joilla se ei pysynyt pilaten siten etsintäsuunnitelmani, vaan etsintäsektorit, joita se haravoi ahkerasti. Ehdottomasti jatketaan tällä systeemillä ja mietitään uusiksi, jos siitä paljastuukin joku sudenkuoppa.