Tiistaina ei toivoakaan ehtiä mitään töiden lisäksi. Keskiviikkona kuitenkin päästiin paimentamaan. Koutsille tuloskakkua, meille palautus maan pinnalle... hankalampi tehtävä, hankaliksi heittäytyviä lampaita. Treenistä iso osa meni karsinalla askarteluun. Sain tötöiltyä karsinasta otettuja lampaita sinne takaisin, kun ne vähän yllättäen tulivatkin nyt hanakamammin ihmiselle ja jäin portille kuhnailemaan enkä vetänyt lampaita siitä pois ja pysäyttänyt koiraa pitämään porttia. Kun saatiin lampaat ulos ja portti kiinni, ne pyrkivät jumittelemaan karsinan ovinurkkaan ja tuijottelivat koiraa sorkkaakin polkien. Dingo tuli lähelle, mutta ei ihan tarpeeksi saadakseen ne liikkeelle: näki että puskua tuloo. Jännästi se osaa kuljetuksissa mennä vetoa vastaan (siksi se kokeessakin siirtyi loppupätkällä takaa viereen), mutta tässä ei osaa blokata vetonurkkaa lampailta. Siirreltiin myös lampaita karsinasta toiseen, hyvin. Pellon puolellakin oli hyvää meininkiä, pysähtymisiä ja kuljetusta.

Varsinainen tehtävä oli saada Dingo ottamaan etäisyyttä pois-käskyllä. Tätä asiaahan se ei oikeasti vain ymmärrä, eikä ollut menossa jakeluun nytkään, vaan lampaiden ympärillä pyöriessään Dingo lähinnä vaihteli käskyllä ja kepillä osoittamalla suuntaa. Väännettiin rautalangasta niin, että pysäytin lampaat ja koiran aidalle, menin suoraan ajamaan koiraa pois ja kun se lähti selvästi poispäin, sai palkkioksi hujauttaa flänkille. Pitäisi saada koiralle palaute, että teki oikein, mutta kehumisesta se menee TSIUH ja palkkaa itsensä spurttaamalla lampaille. Tämä tuntui toimivan, mutta matkaa on vielä siihen, että kuljetuksessa pelkällä käskyllä saisi Dingon ottamaan etäisyyttä.

Ensimmäisessä paimennuskokeessa asia avautui taas vähän enemmän, sekä omassa suorituksessa että muiden ratoja katsoessa. FCI-kokeet on laadittu harrastukseksi roduille, joissa alkuperäisiä käyttöominaisuuksia on jäljellä toisissa yksilöissä enemmän ja toisissa vähemmän. Dingossa niitä on tältä osin enemmän, mutta kokeissa pärjää näköjään vähemmälläkin, kun ohjaaja ahkeroi ja osaa ohjata, etenkin Woollandian lampailla, jotka kävelevät helposti ihmisen perässä ilman koiraakin. Kokeista siis karisi hohtoa, kun katsoi niitä sen rinnalla, millaisia treenejä teemme... mikä ei tietenkään mitenkään vaikuta siihen hienouteen, kun haastava treeni onnistuu, yhteistyö koiran kanssa toimii ja näkee ne alkuperäiset käyttöominaisuudet valppaina työssä.