Sunnuntai meni collieiden pk-mestaruuksissa, tällä kertaa järjestäjäpuolella jäljentallaajana. Moni kysyi, miksen ole Vekan kanssa kisaamassa. Pohdin kyllä osallistumista hartaasti, mutta en sitten halunnut pistää enää pk-kokeeseen koiraa, joka on niinkin kehnoilla treenimäärillä tienannut laakista kaikki jälkikoularit. Toki olisi ollut mahdollisuus jälkimestaruuteen, mutta niin myös floppiin tottiksessa ja koiran turhaan rasittamiseen. Mieluummin lopetin huipulla. Veka on jo jälkikoirasankarini!

Lauantaina Veka siis lepäili, treenaamaan pääsivät Dingo ja Flora. Tokohan se tietysti oli tapetilla. Dingo ensin. Ruutuun jolkotettiin muutama kerta, palkkana pingviinilelu kun osui targetille. Viimeisellä avon ruutuliike kokonaisena kisapalkalla, tämä hyvä. Seuraamista tehtiin pitkä suora. Luoksetulo kokonaisena kisapalkalla. Jättäviä muutamat heti namipalkalla. Sitten liikkeen alkuja, merkin luo perusasentoon asettautumista ja palkkaa siitä. Tunnaria muisteltiin nyt niin että istuin vieressä ja palkkailin oman nostosta kapuloiden joukosta. Muutama oikea, sitten mitä sattuu. Sää oli varsin helteinen, ja Dingo vaan väsähti paahteisella kuivalla puistonurmikolla. Vielä muutamia toistoja takapalkalle vapauttamista omalla käskysanallaan, mikä ei ole Dingolle ihan selvä juttu. Loppuun kahden minuutin paikkamakuu 20 askelen päässä, hyvin.

Floralla vauhtia riitti. Piti tehdään alkuun L kokonaisena kisapalkalla, mutta Flora istui seisomisen, joten jatkettiin kolmas sivu ja saatiin istuminen oikein. Ruudussa lelunheittopalkkoja targetille osumisesta, viimeisenä koko voi-liike. Flora karkasi perään ennen kutsua, palautin ja kävelin uudestaan, nyt pysyi. Luoksetulossa lelunheittopalkkoja pysäytyksestä, tuli tosi hyviä. Viimeisellä liike loppuun, kisapalkka ja lelupalkka. Tunnarissa nameja kapuloiden välissä. Flora rynnisti kapuloille, etsi namit, löysi oman, otti sen ja pysähtyi kysymään. Ilman heti vahvistamista se tiputti oman ja lähti poukkoilemaan kapuloilla. Toisella epäröintipysähdyksellä annoin uuden tunnarikäskyn, jolla Flora päätyi tutkimaan kapuloita vielä ja oman löydettyään tuomaan sen, mistä isot kehut ja lisää herkkuja. Flora ratkaisi oikein ja pokka piti etsiä oma, mutta sille ei siis enää heti omasta kehumista... miettii liikaa eikä vaan tee kuten eräät ihanat putkiaivokoirat. Kaukoja takapalkalla, vain maasta seisomaan nousuja edeten muutamasta kymmeneen metriin. Oikein hyvin. Loppuun paikkamakuu; keräsin ruudun pois ja piilottelin sitten viereisen autokatoksen takana minuutin. Flora makoili taas oikein nätisti ja rauhassa, pitäisi saada myös ryhmätreenejä.