Perjantai-iltapäivän hiostavassa helteessä tuntui, että maastotreeni ei nyt ollut ihan briljantein idea. Sinne siis. Jäljet muhimaan ja esinettä kohti. Tallattiin kahdestaan noin kymmenen metriä leveä reilun syvyinen kaistale ja sijoitettiin esine takarajalle isojen kuusten varjoon. Dingo jolkotteli kaistaletta pitkin sinne ja nelisti pian esineen kanssa takaisin. Nyt alkaa itselleni löytyä tasapaino maastossa tekemiseen Dingon kanssa, kun se on kasvanut ja kypsynyt hoitamaan hommansa. Tahti on hidas ja intensiteetti matala, mutta pystyn rauhassa antamaan koiran tehdä omalla tyylillään, koska esinettä ja keppiä nousee. Tottelevaisuudessa ei ole ihan vielä päästy tähän. Jospa sielläkin lopussa kiitos seisoo kuten jäljellä.

Jäljen viihdekäyttäjät Flo ja Veka saivat noin tunnin ja puolen kilometrin jäljet kolmella kepillä, Flolle varsin pitkästä aikaa vieras jälki, mikä ei sitä hämännyt. Kumpikin veti ihan kympillä. Vekan kanssa kyllä jälki alkaa olla aika kontaktilaji, se on vähän turhan vahva etenemisnopeuteensa nähden...

Dingon jälki oli vajaat puoli kilometriä ja vanheni puolisentoista tuntia. Lyhyt jana, useita kulmia, kuusi keppiä. Alkumatka meni hyvin, keppejä nousi. Puolivälin jälkeen tultiin esineruudun vakiopaikkaan (jota ei toki tänään käytetty), joka oli selvästi Dingolle vaikea. Tässä tuli hukkaa ja haeskelua. Pienellä oikeaan suuntaan astelulla auttamalla Dingo nosti taas jäljen ja jatkoi. Loppupäässä oli haasteena kulma lähellä valtaväyläpolkua, jota pitkin kuljetaan kaikille jäljille. Dingo jätti sen hyvin ja jatkoi jäljen loppuun. Hyvä jälki, taas kunnollista työtä eikä Dingo heittänyt ongelmakohdassakaan hanskoja tiskiin. Kepitkin nousivat kaikki.