Laiskamatoilua tapahtunut tällä viikolla. Vekakin liikkui vähän epäpuhtaasti eikä sen takia tehty mitään, ja Dingolla on kahdesti viikossa lepopäivä lääkkeen takia, joka pistää vatsaa sekaisin. Perjantaina kävelin "lähikentälle" (hiekkapohjainen joutomaapläntti) Floran kanssa askartelemaan kisaohjelman parissa. Mietittyäni asiaa realistisesti jätin ohjelman lopusta pois siirtymän positioon poikittain takana ja sivuaskelet, koska olivat vaan niin kesken. Sen sijaan Flora saa pakittaa perusasentoon ja tehdä sivuaskelet siinä. Tätä kokeiltiin ja onnistui laakista. Tehtiin ohjelma läpi muutamalla välilelupalkalla ja sitten nakkipalkalla tekniikkaa: siirtymiä, sivuaskelia, peruutuksia ja sida-positiota. Kokonaisuudessaan oikein hyvä treeni ja nosti kisatunnelmaa. Pitää vielä treenata esiintymisvaatteessa, joka on lyhyt mekko.

Lauantaina kävelin kaikkien kanssa koira kerrallaan samaisella lähikenttäselle. Vekan kanssa tokoa. Tein suunnitelman miettien järjestystä ja onnistumisia, mutta... Ensin merkille, heitin kapulat pitkälle merkin taakse. Fokus täysin kapuloissa. Olin ääliö ja hermostuin korvattomuuteen, mistä Veka tietysti latistuu. Saatiin sitten onnistumaan merkit niin, että otettiin pari toistoa ilman kapuloita ja sitten kävin viemässä ne. Sitten kiertoa, jossa kävin viemässä kapulat tötsän etupuolelle. Tässä nyt sitten ei ollut ongelmaa kiertää jumittamatta kapuloihin. Hyvät toistot ja kaikki pysäytykset kerran. Kaukoissa kisamatkalta IMSISM, reippaasti oikeat vaihdot, mutta jossain vaihdossa lopsahti eteenpäin, melkein koiranmitan eteni. Tunnari ei sitten onnistunut ollenkaan. Onnistuukohan se ikinä treeneissä, joissa on sitä ennen hiilenä hinkattu jotain asiaa ja mielentila mennyt huonoksi? Muutama lähetys ympyrään target ympyrän takana, tämä ok. Seuraamisen peruutus kiemurteli. Loppuun minuutin piilopaikkaistuminen ja puolen minuutin makuu + sivulle. Tokojumala määrää Vekalle kevyempää ja motivoivampaa treeniä paremmalla onnistumisten varmistamisella.

Dingo ja Flora molemmat tekivät kisaohjelmat pätkissä ja tekniikkanäperrystä. Dingo nyt sinänsä osaa jutut, joten ohjelma onnistuu, jos vaan saadaan sen verran virettä kasaan, että koira pysyy kohtuullisesti mukana seuraamassa. Floran kanssa haasteena on ennemminkin ohjaaminen niin, että koira ei ehdi hermostua ja hippastella mihinkäänpäin vikkeline pikku siiselikinttuineen. Tuntuu koko ajan enemmän siltä, että vaihdan agilityn kokonaan tähän oman motivaation takia. Ei edes harmita, ettei päästy hampaanpoistokaranteenin takia agilityn rotumestiksiin.

Sunnuntaina maastoon. Tallasin jäljet ja esinekaistaleet. Olen patalaiska ja yrittänyt keksiä oikotietä tehdä kolmen koiran esineet viemättä joka välissä koiraa pois ja tulematta yksin viemään esineitä ruutuun, niin ettei ruutuun jää tyhjiä kuumia pisteitä ihmeteltäviksi. Nyt tein kaikille oman kapean kaistaleen, ei toiminut. Dingo tuli ensin, kävi kartoittamassa ristiin rastiin kaikkia kaistaleita ja tuli pois. Lähetys lennosta uudelleen ja nyt pysyi omalla kaistaleella päähän asti. Hanska löytyi.

hanskaesine.jpg

Florakin hurvitteli sinne tänne ennen kuin meni oman kaistaleensa päähän. Veka meni suoraan ja oli lännen nopein.

Veka ja Flo saivat taas ajaa saman jäljen, melkein puoli kilometriä, pari kulmaa, yksi keppi päässä. Veka oli jotenkin levoton, janalla ei meinannut löytää mitään ja jäljelläkin tipahteli. Parani loppua kohden ja keppi nousi. Flora suihki jäljen hienosti, vaikka Vekan hortoilut lisäsivät sille vähän haasteita hommaan. Tällä välin Dingon jälki ehti vanheta reilun tunnin. Sää oli aurinkoinen ja kuiva, lämmintä +20 astetta. Jälki noin puolet ykkösen jäljestä, pari kulmaa, kolme keppiä. Janalla Dingon nenässä olivat kaikki metsän ihanat tuoksut ja se haaveili jäljen yli. Pidätin kun liina loppui ja olin itse muutaman metrin päässä jäljestä. Dingo palaili ja lähti jäljestämään. Välillä nuuhkutteli jotain muuta, mutta vähän odottamalla palasi jäljelle. Ensimmäisestä kepistäkin huuhaili yli, pidätin ja odotin, että palasi nostamaan. Kepistä tulikin hommaan ryhtiä ja mentiin ihan hyvässä järjestyksessä viimeiseen kulmaan, josta näkyi tielle. Se olisi tietysti ollut niin mielenkiintoinen, mutta olin taas tylsä ja pidätin liinasta. Vähän huokailtuaan Dingo palasi jäljelle ja käveli vielä vähän loppukepille.