Lauantaipäivä meni tokokoetalkoissa. Hyvin hyödyllistä päästä katselemaan erilaisia suorituksia ja ihailemiani evl-koirakoita. Illalla Vekan kanssa kentälle ruututreeniin. Vedin ympyrän etu-, taka- ja sivumerkit hiekkaan ja sijoittelin targetin muutaman metrin taakse. Veka etsiskeli targetia ja sen löydettyään meni taas flänkillä ympyrän ympäri. Takaisin mietintämyssyyn siis, tämä ei toimi. Siirsin targetin ympyrän keskelle, että meni varmasti oikein. Ruutukaan ei löytynyt heti, vaan Veka kierteli ensin ympyrällä ja alkoi tuoda targetia. Vasta monennella käskyllä hoksasi ruudun. Sitten meni sinne kyllä hyvin ympyrästä ensimmäiselläkin käskyllä. Pari kertaa vielä ympyrään ilman targetia, keskikohta löytyi toki heti ja helposti kun hiekkaan oli jo ruovittu jäljet. Lopuksi kaukojen ensimmäiset nousut, jumitti taas istumiseen niin että piti ottaa seisominen läheltä ensin. Sitten löytyivät molemmat.

Sunnuntaina koko troikka meni koiratanssin koulutusohjaajakurssin demokoiriksi, tai oikeastaan itse olin demoihmisenä kurssilaisten harjoitellessa kouluttamaan ihmisiä kouluttamaan koiria. Dingon ryhmässä teemana oli musiikin valinta. Liikuttiin improvisoiden eri musiikkien tahtiin yksin ja ryhmässä. Dingolle sopi selvästi paremmin keskitempoinen musiikki, ei liian raskassoutuinen korostamaan sen liikkumisen rauhallisuutta mutta ei epäsynkkaan menevä liian nopeatempoinenkaan. Vekan ryhmän teemana oli heittäytyminen: näyteltiin Mikki Hiiri merihädässä -kappaleen eri hahmoja ensin ilman koiria ja sitten muutamana versiona koirien kanssa. Flora oli koreografiaryhmässä, jossa esitimme kisaohjelmamme ja kurssilaiset antoivat sitten palautetta kullekin osoitetusta osa-alueesta. Koska ideana oli saada kurssilaisille arvosteltavaksi koreografia, otin palkkoja käsiin ja palkkailin koiraa, joten Flora suoritti koko ohjelman lähes täydellisesti. Palautekin oli varsin myönteistä: menemme yhdessä omassa kuplassa, vahvuutemme on yhteistyö. Tämä vähän nauratti, koska yhteistyömme nimi on nakki, eikä ongelma tällaisessa harjoituksessa näy ollenkaan. Toisaalta kisahermostuksessakin Flora kyllä pysyy mukana ja pitää kontaktin.

Illalla sohvalla sitten tuunailin kisaohjelmaamme niin, että alun vaikeiden osien väliin tulee helpompi juttu sida-position tilalle, joka siirretään loppupäähän helpompien osien väliin perusasennossa peruuttamisen ja pivotien tillalle, jotka taas menevät höger-positiossa huonosti onnistuvien kulmien paikalle. Tällä sitten heinäkuussa Akaan kisaan. Katselin myös Dingon videoita kuunnellen eri musiikkeja ja löysin koiran rytmiin sopivan (ja varsin korvaa miellyttävän) kappaleen. Aloin jo kaavailla siihen freestyle-ohjelmaa. Päätös loikkauksesta freestyleen on siis tehty: ymmärsin, ettei Dingon luonnostaan matalavireisestä seuraamisesta saa milllään kohtuullisilla ponnistuksilla näyttäviä HTM-ohjelmia, joten mitäs sitä hinkkaamaan. FS tuntuu vaikeasti hahmotettavalta kokonaisuudelta, mutta kyllä ensimmäinen alo-ohjelma kynän, paperin ja kuulokkeiden kanssa alkoi hahmottua, eikä temppuja tarvitse opettaa käsittämätöntä määrää.