Keskiviikkopaimennuksessa saatiin sadetta niskaan ja lopuksi myös ukkosen jyrinää. Aloitettiin karsinassa tavoitteena saada koira seisomaan ja kävelemään rauhallisesti. Sehän on Dingon kanssa helpommin sanottu kuin tehty. Pysyin lampaiden ja koiran välissä kertomassa, että et juokse, pidin kepillä "ovea kiinni" ja siirsin koiraa vähän suuntaan ja toiseen (kroppaohjauksella, en uskaltanut käyttää flänkkikäskyä, jolla se on tottunut pinkaisemaan täysiä). Kun tämä alkoi onnistua, sai kiertääkin. Siinäkin pyrittiin pienessä tilassa rauhalliseen liikkeeseen. Saatiin vallan mainioita pätkiä tähän, välillä vähän liikaa virettä.

Sitten pellolle. Nythän siis Dingo tekee hienoja stoppeja, kun lampaat ovat ympärilläni hallussa. Jos lampaat jatkavat ohi ja juoksevat selkäni takana johonkin, Dingo lähtee keräämään niitä ja saan huudella käskyjä voikukille. Dingollahan on kyllä tässä aivan looginen pointti eikä se ole tahallaan tottelematon. Miksi lähetän sen hakemaan lampaat ja sitten päästän ne karkuun? Minun pitäisi itse aktiivisesti ottaa lampaita haltuun ja lukea niitäkin eikä vain koiraa. Oikein hyviä flänkkejä ja stoppeja saatiin, mutta kuljetuksessa aidan viertä homma levisi sitten käsiin, kun lampaat liikkuivat niin liukkaasti ja niillä oli veto karsinan suuntaan. Ei lähdetty enää paikkailemaan koiran painettua jo sen verran duunia.