Lauantaina korkattiin vihdoin maastotreenikausi. Viitisen astetta lämmintä, tyyni ja kostea sää, aurinkoa ja lumihiutaleita vuorotellen. Tallasin kaksi parinsadan metrin jälkeä kahdella kepillä. Esineruudulle ei ollut hakkuurämeellä kunnon paikkaa. Kävelin kunnollisen pituisen kapean kaistaleen ja sijoittelin päähän kolme esinettä. Dingo tuli ensin, eteni hyvin tallauksia ja toi esineen. Hyvä Dingo. Veka teki lenkuran sivumaastoon ja sieltä esineille. Flora pinkaisi pikavauhtia viimeisen.

Tilan säästämiseksi Veka ja Flora saivat ajaa saman jäljen, joka ehti vanheta puoli tuntia. Kumpikaan ei kisaa ja saa ajaa viihdejälkiä ihan vapaalla tyylillä. Vekalta jäi ensimmäinen keppi kun mentiin niin hyvällä höökällä... Flora poimi myös sen. Tällä välin Dingon jälki ehti vanheta tuntiin. Noin kymmenen metrin jana oli varsin hyvä, Dingo eteni suoraan huomio maata kohti ja otti jäljen, lähti tosin takajäljelle. Jäljen alkumatkalla mentiin vähän jäljen sivussa ja ensimmäiselle kepille tultiin suoraan käymättä juuri keppiä edeltävässä kulmassa. Siitä työskentely parani ja laaja kaari loppukepille mentiin hyvinkin jälkeä pitkin. Keppi ja kiitos. Oikein hyvä kauden aloitusjälki.

Sunnuntaina Veka sai tokotreenin. Pääteemana ruutu. Ympyrässä etu- ja takareunamerkit, target metrin ympyrän takana. Oltiin liian lähellä aidan vieressä olevaa treenireppua ja tokotavarasäkkiä, joita Veka kävi ensin tutkimassa ennen kuin eteni targetille. Sitten se pyrki sille niin, ettei pienikään viive ympyrään pysäytyksessä meinannut onnistua, vaan koira lähti pysähdyksestä targetille odottamatta seuraavaa käskyä. Ruutuun mentiin siis useampi kerta, kunnes se onnistui ilman targetilla käymistä. Ruutu kuitenkin löytyi hyvin (sielläkin on nyt target joka kerta).

Sitten kuuntelu- ja erottelutreeniä. Lähtömerkiltä eri suunnissa kierrettävä iso tötsä, matala merkki ja target. Ruutukin oli vielä paikallaan takanurkassa ja sehän veti aluksi kovasti Vekaa puoleensa. Ensin lähempää auttamalla päästiin kiertämään, merkille ja targetille (merkki oli näistä selvästi vaikein). Sitten vielä heitin kapulan joukkoon ja mentiin kaikki vielä kerran, ensin toki kapulan kautta. Viimeiseksi vielä noudettiin kapula.

Tunnari nyt vapaamuotoisemmin, läjäsin kapulat Vekan kapsehtiessa ympärillä, sitten käveltiin muutama metri kauemmas ja käsky ilman perusasentoa. Veka reagoi omaan, tarkisteli muita ja otti oman toisen kerran sille osuessaan. Epävarmuutta siis ilmassa, mutta hermo piti, hyvä. Kaukoissa 15 metristä maasta ensin istumaan ja sitten seisomaan, nyt onnistui hyvin. Loppuun paikallaolo-kutsuliike moitteettomasti.