Uudenvuodenaaton pääohjelmanumero oli tietenkin Floran paukkupaniikki. Pojat lohnottivat keskiyönkin pommituksen kuin kampelat merenpohjassa, eikä ulkonakaan herunut raketeille korvien ja hännän nostelua kummempaa. Selvää on, että enää ei tulitusta voi vain sinnitellä kotona, koska se oli Floralle edellistä vaikeampi kestää eikä koira ole nyt kahden päivän jälkeenkään kunnolla palautunut. Näin ollen jätin varmuuden vuoksi Floran kotiin syömään luuta, kun käytiin poikien kanssa treenien kimppuun uudenvuodenpäivänä ulkokentällä. Ohjelmassa pakkasen takia vain reippaita liikuntaliikkeitä. Kumpikin puhkui intoa, mutta hämärässä kevyesti lumisessa kuolleessa ruohikossa ei tahtonut löytyä sen paremmin ruutu kuin siellä olevan targetkaan. Veka myös istui ruutuun ja varasti seuraamiseen. Ruutuun siis useita lähetyksiä, Dingo piti laittaa ihan läheltä (vein sen pannasta ruutuunkin, kun alkoi häröillä eikä keskittynyt). Dingolle kyllä olisi pitänyt tehtävän pitkittyessä hakea namit, pallon palkkana toiminen on sen verran rajallinen. Seuraamista Dingolle muutama pätkä, perussettiä.

Luoksetulossa Vekalle pallo pysähdyksen aloittamisesta, sitten toiselta pätkältä vauhdista, kun pysähdys oli hyvä! Koira tuntui katsovan merkkiä ja hidastavan valmiiksi, mikä on nyt vain ihan hyvä. Dingo teki alokkaan luoksetulot hyvin. Tosin perusasentoon siirtymä on taas valunut eteen (kasvokontaktiin). Ohjatun kapuloiden myös hukkuessa maisemaan Veka meni niiden sijasta ruutuun. Pallo vasta kun etsi kapulat käymättä ensin ruudussa. Dingolle ohjatun kapulat vietiin suoraan sivuille viiteen metriin, mutta silti joutui etsimään toista. Se haki ne kuitenkin taas paremmin eli meni heti suoraan kapuloita eikä ohjaajaa kohti.

Lauantaina koko poppoo hallille. Veka haki metskun hyvin. Sitten ruutuun, jossa taas target. Takana häiriönä hyppyesteen lautoja ja rimaeste osina. Ruutuun hyvin ja pallo. Vaikeutettiin viemällä matkan varrelle merkkejä, nämä ohitettiin ok. Hyppyeste lähistöllä oli ensin liian vaikea, piti pysäyttää, mutta Veka jatkoi siitä ruutuun. Tunnarissa kisamainen liikkurointi, mutta pallo ja hetsaus ennen lähetystä, toimi hyvin eli Veka pystyi haistelemaan loppuun asti. Tämä erittäin hyvä! Kaukoissa seiso-istuja, taas meni ensin maahan, uusinnalla onnistuneet toistot vähän lähempää. Loppuun peruuttelua nami kädessä, tämäkin hyvin. Useammalla askelella lähti pienesti auraamaan.

Dingo lämppäsi ottamalla muutamat perusasennot ja palloleikit. Sitten alokkaan paikkamakuu Bertan kanssa, pieni ennakointi ylös mutta muuten virheetön. Sitten seuraamista ja ihan elävää kuvaa siitä:

Tämä oli toki alkupätkä ja parasta, mitä meillä on nyt seuraamiselle tarjota. Ei näytä niin pahalta kuin tuntuu, kun on tottunut Flon ja Vekan suurempaan intensiteettiin seuraamisessa. Ohjaajan päähän siis matalamman intensiteetin Dingolle omien asetusten asennus! Tunnarissa useita kapuloita laajempaan läjään viimeaikaisten kohellusten takia. Nyt haisteli hyvin ja otti oman sille tultuaan, erittäin hyvä! Kaukoissa saatiin taas Miinun neuvoja palkkaukseen kädestä niin että nami on ulottuvilla, mutta sen saa ottaa vasta luvalla. Dingon päästä kuului ankara raksutus, mutta homma näytti alkavan avautua ja MIM sujui. Sitten seuraavan aivopähkinän eteen eli eteentulon suoristus palkkaamalla ohjaajan jalkojen takana olevaan kippoon. Pienen koiran ajatus ei oikein enää kulkenut, jätettiin hautumaan.

Flora nouti metskun ja ryntäili ruutuun. Pysähtymiskäskyllä se istui, meni maahan ja istui. Ensin palkkasin, kun vaikea ruutu kuitenkin löytyi ja väärä asento oli ehkä satunnainen moka, mutta kolmannesta kiristyi kriteeri ja palkka tuli vasta viiteen laskien ruudussa seisomisesta. Jo alkoi sujua sekin. Kaukoissa kokeilin samaa palkkausta kuin Dingolle. Flora hoksasi sen heti ja latasi niin kovasti itsehillintää namin varastamattomuuteen, että vapautuksen jälkeen se huusi ja kieppui hetken aikaan. Teki kaikki vaihdot kyllä hyvin! Tunnari samoin kuin Dingolle laaja läjä, lähetys vapaamuotoisesti, hyvää työtä, oma ja joulukinkkupalkka.