Dingo pääsi lauantaina pitkästä aikaa lampaille. Somerolaiset olivat kovin... seesteisiä. Dingollakin oli vähän kässäri päällä, mutta olihan myös sitten korvat päässä. Tehtiin kahden kuukauden tauon jälkeen erilaisissa olosuhteissa siis ihan perusjuttuja: kaaria ja kuljetusta. Lähetyksissäni oli kuulemma parantamisen varaa... suuntien kanssa yhtä vaikeaa kuin agilityssä... lisäksi kepillä ei saa huitoa, pitää osoittaa rauhallisesti. Kaaria saan siis kouluttajan mukaan itse parannettua hyviksi aika pienellä duunilla, kun lähetän asiallisesti, koska koirahan reagoi herkästi eikä tarvitse rautalankaohjausta. Kuljetukset olivat oikein hyviä. Vaihtelin suuntia ja Dingo haki tasapainoon. Pysäytykset toki sujuivat, kun koira ei päässyt nostamaan höökää vetämällä rundia. Ne pitää vaan vaatia... Dingo kestää vaatimisen. Tämän arviointi ja koiran lukeminen ovat yhä kehityskohteitani paimennuksessa! Talvi jatkuu lajin osalta hiljaiselon merkeissä, mutta on ihanaa, että ensi kesälle voi oikeasti ajatella kokeita.

Sunnuntaina vuorossa Lieto ja TSAUn agikisat. Floralle startit Hilpi Yli-Jaskarin hyppärillä ja Johanna Nybergin agiradalla. Hyppäri tuntui hieman lannistavalta. Ylivaikeat kepit ja hyppyjen suihkimista. Vaikea se oli kyllä muillekin, ja nollat olivat äärimmäisen tiukassa. Alussa kolmoshyppy takaakiertona suorassa kulmassa sivussa edelliseltä hypyltä. Päädyin vekkaamaan edeltävälle hypylle tuloa ja kierrättämään lähemmän siivekkeen ympäri. Meni, mutta rima tippui. Kepeille jyrkkä avokulma vauhdista putken ja suoran hypyn kautta ja jatkon kannalta olisi pitänyt päästä vaihtamaan puolta ja irtoamaan reilusti... yritin vetää lähettämään vähän suorempaan ja takaaleikata, mutta plörinäksi meni. Keppien lopussa kuitenkaan ei ongelmaa. Tuloksena siis 10,11 eli rima ja keppivirhe + 0,11 yliaikaa keppien ähräyksestä. Etenemä 3,64 ei siis siihen nähden huono. Olin tosi tyytyväinen rataan, kaikki muu kuitenkin onnistui ilman pelastelukalastelua. :)

Agirata tuntui paljon helpommalta, mutta Flora ei jotenkin kulkenut yhtä hyvin... taisi vain tuntua siltä alussa, kun jäin laajan estekaarteen sisäpuolelle vähän taakse eikä Flora mennyt täysiä edellä. Kepit olivat nyt helposti ihan suorassa eikä niillä tullut ongelmia. Muutenkin napsittiin eteen tulevat esteet aika sujuvasti. Hylly tupsahti putken jälkeiseltä takaakiertohypyltä – olin ohjaamassa kauemman siivekkeen takaakiertoon, mutta Flora hyppäsi suoraan kättä päin! Olin inasen myöhässä, joten todennäköisesti Flora ei vain ehtinyt enää korjata liikettään. Loppuhypystä vielä typerän näköisesti ohi ja takaisin, kun Flora ei irronnut ja itse taapersin perässä suoralta putkelta. Koiran takana hidastelu on huonoutta. Mutta nyt näitä huonouksia on koko ajan vähemmän ja kolmosissa kisaaminen on todella alkanut sujua. Kauankohan kouluttajat ovat sanoneet, että pitää juosta ja ohjata rohkeasti, koska Flora osaa ja tekee oikein. Parin viime kisan jälkeen uskon sen nyt!