rata1211.jpg

Huiput agitreenit Floran kanssa torstaina! Pysyin kivasti koiran edellä, radan vaikeusaste oli sopiva, ei mokailtu eikä hermostuttu. Mitä enemmän treenaamista miettii, sitä enemmän valkenee, että ikinä ei saisi hermostua, eli mokiin reagointi on aika avainasemassa. Pitäisi aina löytää se flow-alue, jossa vaikeusaste ei taitotasoon nähden nouse turhautumisen puolelle eikä laske kyllästymisen puolelle. Mutta asiaan: ajattelin viedä persjätöllä hypylle 4, mutta parempi oli kouluttajan neuvolla kutsua putken 2 suun vasemmalta puolelta ja valssata hyppyjen väliin. Tosin Flora paukkasi muutaman kerran putken ohi, koska sillä eivät nyt vaan aina nuo putket meinaa löytyä. Myös putkella 5 paikoin pientä löytymisongelmaa. Puomi ok ja kepit! Jes kepit! Kolmisen kertaa eikä yhtään mokaa, vaikka pakko oli lopussa jo lähteä kääntymään hypylle 8. Serpentiini ok. Sujuvasti muurille asti, jossa linjasin päin jotain ja palikat lensivät. Tähän vastakäännös ja niistopyörittämään hypylle 17. Viisi vuotta lajin harrastamista, mutta koskaan nämä eivät minulta tule luonnostaan. Tulevatkohan ikinä? Mitään lahjoja tai luontaisia ominaisuuksia minulla ei agilityyn ole. Sikäli ei harmitakaan, ettei Dingosta tullut aksakoiraa. Putkesta 18 pakkovalssi hypylle 19 ok, välistäveto hypylle 20 onnistui sekä puolivalssilla että vain vetämällä, ja hypylle 21 lopetettiin kun en pidemmälle ollut rataan tutustunutkaan. Tosi hyvä treeni!