Sunnuntaina jälkiryhmän kanssa Hämeenkankaalle koleassa ankeassa syyssateisessa sumppurassa. Dingo tehtiin helppo jälkiharjoitus viimekertaisen raskaamman haastejäljen jälkeen: ikää tunti, noin 300 metriä, 4 keppiä, ei mitään häppeningiä vaan sileällä jäkäläkankaalla luruttelua. Kepeistä joka toinen oli merkattu, ei muita merkkejä eikä jäljentekijää mukaan. Se oli moka. Jäljen ja janan leikkauspiste oli toki merkattu ja tieto jäljen kulkusuunnasta saatu, mutta olisi tietenkin pitänyt älytä pyytää jäljentekijä jäämään kuittaamaan, että oikeasti lähdettiin oikein jäljelle. Dingo ei nimittäin poiminut jälkeä kunnolla, koska se sai ihania ilmavainuja lähellä olevalta kodalta ja nuotiolta. Dingo jumitti tähän kovin kiinni ja olisi halunnut lähteä tsekkailemaan meininkejä kodalla. Reippaalla käskytyksellä se lähti kuljeskelemaan siihen suuntaan, missä näin kakkoskepin merkin, osin jossain lähellä menevän jäljen hajulla ja osin lukien minusta suuntaa. Sitten vähän ennen keppiä se osui oikeasti jäljelle, skarppasi heti ja poimi kepin. Siitä nälkäinen koira sai ihania herkkuja ja lähti tekemään töitä. Edettiin sulavasti ja poimittiin kolmonen, nelonen ja viitonen. Kuutoselle noustiin rinnettä, jonka päällä tuli näkyviin tie ja tietä kävelevä toinen jälkikoirakko. Dingo jäi tätä tarkkailemaan, mutta pienellä odottelulla se meni kuutoselle pitäen silmällä toista koirakkoa. Jatkoon siis: lisää sokkojälkiä, mutta jäljentekijä tuomaroimaan jana!