Perjantaina tottiskentälle. Vekan kanssa ei niin loistavaa, tehtiin vain niitä vaikeampia: luoksari, tunnari, kaukot. Ensin kuitenkin kahden minuutin piilopaikkamakuu kaverin kanssa, jota käytiin palkkailemassa, tässä ei ollut mitään häikkää. Luoksarissa pari pysäriä takapalkalla ja läpijuoksu. En saa sitä pysäriä teräväksi, mutta kun liike on ollut niin ongelmallinen, tyydyn ei niin terävään. Nytkin Veka pysärien jälkeen hyytyi heti liikkeelle lähdettyään. Sille on vaikeaa pysyä rentona liikkeessä ja kuulolla, kun on matkaa ja liikettä ja palloa ja kaikkia vaaniskeluttavia juttuja. Tunnarissa Hanne liikkuroi. Veka näytti haistelevan, mutta toi väärän. Ohhoh ja uudestaan, nyt tuli oikea äskeisen vierestä. Kehuin ja leikitin kapulalla, mutta palloa ei tällaisesta saa. Kaukoissa sitten vähän yliyritin ja Veka vähän jumitteli. Kokeen alle pitää tähän vielä tehdä hyvää mieltä, teknisen osaamisen suhteen ei kuitenkaan mitään enää ehdi eikä siinä oikeastaan olekaan muuta juttua kuin matkan pituus ja vaihtojen määrä, joita ei ihan ole ehditty työstää tarpeeksi pitkälle. No eipä kyllä ole mitään tulostavoitteitakaan, otetaan vaan tuntumaa voittajaluokkaan.

Floran kanssa tietysti HTM-juttuja. Positioita lelu kainalossa, pyörähdyksiä, pientä positiossa peruutustakin (hyvin pienesti onnistuu). Loppuun muutama tokojuttu. Upea luoksarin pysähdys takapalkalla. Sitten lelu taskussa pysäytyskäskyllä hidastus ja eteenpäin ryntäys... otettiinkin sitten koko liike niin että jätettiin lelu Hannelle. Todella hienosti! Floralle palkan paikalla on todellakin väliä. Merkkikin oli kentällä, joten lähettelin ensin tötsälle ja sitten niin, että poistin tötsän ja panin tilalle taskusta löytyneen pienen paperilapun ikään kuin merkittömän merkin ympyrän keskiöksi. Lähettelin sille samasta paikasta noin kymmenen metrin päästä: aivan yhtä hyvin meni.

Dingo aloitti perusasennoilla pallopalkalla. Hetsasin pallolla, panin sen kainaloon, käskin sivulle ja tiputin pallon. Klops suoraan toisen otsaan. Dingo ei nappaa leluja ilmasta, siksi kainalopalkka ei tunnu toimivan vaan vetää koiraa vielä enemmän taaksepäin katsomaan, mitä kuonon eteen tippuu. Seuraamista siis kokeiltiin tänään eri variaatioin, mutta edelleen parin askeleen jälkeen alkaa jätättää. Tuntuu, että solmu aukeaisi palkkauksella, mutta en vaan vielä tajua sitä oikeaa juttua. Perusasentoonhan Dingo kyllä tulee, ja se hakeutui siihen taas ilman käskyäkin, kun vaan pönötin paikallani. Tehtiin myös luoksetuloja ja noutoja eteen. Tarvittiin pieniä apuja, että tuli suoraan, lisää toistoja siis tähänkin.

Lauantaina maastoon, jee. Tallattiin jäljet kaikille ja avonaiseksi hakattuun paikkaan pitkä esinekaistale, jonka melkein päähän puuntaimen oksalle pantiin hanska. Dingo lähti rauhallisesti etenemään tuulen alapuoleista sivurajaa, kierteli takana jonkin aikaa ja toi hanskan. Oikein hienosti, hyvää itsenäistä työskentelyä eikä mitään ylimääräisiä kiemuroita. Veka ja Flo kävivät kumpikin etsimässä takana, mutta eivät ihan saaneet vainua, vaan tulivat takaisin ja toivat hanskan toisella lähetyksellä.

Dingon jälki oli menestys! Pyysin Miinulta vähän maastohaasteita ja osoitin pari kertaa käyttämäni kohdan, jossa niitä olisi. Ja niitä saatiin. Alkumatka sammaleista tavallista metsänpohjaa, myös pätkä rahkasammaleista ojanpohjaa, kalliota ylös kiipeäminen, hakkuun reunassa heinäistä ja kanervaista kalliopohjaa, lopussa reippaasti matkaa möykkyisellä hakkuulla korkeassa kasvillisuudessa. Olin NIIN tyytyväinen, kun Dingo selvitti itse koko jäljen! Muutama ilmavainu-tuumaustauko tuli, mutta vain kerran jouduin käskyttämään takaisin töihin Dingon jäätyä zoomailemaan kauempaa kuuluvaa lasten kiljuntaa. Sen verran haastetta hommassa kuitenkin oli, ettei koiran aivokapasiteetti meinannut riittää enää keppeihin; ykkönen nousi, kakkosesta se käveli suoraan yli ja kolmosella olisi tehnyt saman, mutta kutsuin takaisin nostamaan kepin ja kehuin kepistä. Nelonen, vitonen ja kutonen onneksi nousivat sitten normaaliin tapaan ongelmitta. Dingo on kyllä edennyt jäljellä tällä kaudella aivan huikeasti! Nyt loputkin muutamat merkit pois ja enemmän luottoa koiraan, kun se alkaa sen ansaita. :)

Miinu tallasi Vekalle, mutta ajoimme jäljen kahdestaan sokkona. Vekan kuvio ei kyllä juurikaan muistuttanut minulle kerrottua jälkikaaviota... mutta ilman merkkejä ja jäljentekijää pitää vain "luottaa koiraan". :) Vekalla oli kyllä draivi päällä, pusikko ryskyen mentiin. Alkumatkan jälkeen se todennäköisesti harhautui polulle ja jäljesteli sen jälkeen jotain muuta, kunnes osui oikealle jäljelle uudestaan ja ajoi sitä loppumatkan ainoalle kepille asti.

Floran jäljen tein itse aika ryteikköiseen paikkaan (piru näitä hakkuita kun pohja on täynnä oksakasaa ja rankoja sikinsokin, mutta neljän koiran treeneissä eivät kaikki saa koko jälkeä samettisammalta). Flora oli ihan kipinöissä jäljestä ja suihki sen tietysti kuin jokin metsäneläin nostaen myös molemmat kepit.