Lauantaiaamuna Flon ja Vekan kanssa lähikentälle. Teemana ruutu + häiriömerkit. Veka meni sulavasti ruutuun vain vilkuillen sivuilla olevia merkkejä. Kun isompi tötterö oli ruudun takana, Veka kävi kiertämässä sen kiertäen huolellisesti myös ruudun... uusinnalla oikein ja vielä viimeisellä oikein siirrettyäni merkkejä lähemmäs. Tämä erittäin hyvä! Floralle panin ruutuun targetin, joten oikea paikka löytyi ongelmitta ja viimeisellä toistolla kokonainen liike meni moitteettomasti! Toinen juttu oli peruutusseuraaminen, joka ei tänään kulkenut ollenkaan. Yritin haukata liian isoa palaa ja sain vain vinoja peruutuksia ja turhautumista aikaan. Tyhmä minä. Pitää aloittaa pienestä.

Kotiin ja ruokaa kitaan muulle laumalle paitsi Dingolle, joka lähti maastotreeneihin. Tallattiin jäljet ja esineruutu. Ruutu oli noin parinkymmenen metrin levyinen pienen kalliotöyrään ja ison kaatuneen puun välissä. Keskellä oli isoja kiviä. Toinen esine oli takarajalla, toinen vähän yli puolivälissä kivien takana. Dingo teki taas jokseenkin päämäärättömän tyhjän piston ja tuli pois. Toisella lähetyksellä se kulki taakse ja toi esineen. Nyt haluttiin kaksi esinettä. Dingo teki töitä ruudussa ristiin rastiin hyvän aikaa saamatta tyynessä ilmassa esineestä vainua. Kutsuin pois, kun se lähti kalliotöyrään päälle haistelemaan, että olimme käyneet siellä. Jouduin kutsumaan toisenkin kerran ja ah, juuri silloin vieno tuulenvire toi sen nenään keskiesineen hajun.

Jälki oli puolitoista tuntia vanha, puoli kilometriä, kuusi keppiä, kepit merkattu ja jäljentekijä mukana. En vaan pysty vielä sokkona menemään... eikä tänään olisi kannattanutkaan, vaan herännyt luotto koiran jäljestämiseen koki kolauksen. Jana oli ok, yhdessä tietysti mentiin. Kokeilussa oli uusi ManMatin jälkiliina, joka oli mukavan kevyt ja luistava eli jääkin käyttöön. Dingo jäljesti hyvin ja nosti kolme ensimmäistä keppiä. Vähän sitä kyllä kiinnostivat sorkanjäljet ja papanakasat... kun laskeuduttiin vesakkoon hirvikärpästen seuraan, Dingo lähtikin jäljeltä pois varmasti tuoreelle hirvenjäljelle. Asia on vahvana mielessä, kun metsälenkeillä on intoiltu hirvenjäljille ja törmättykin hirviin. Sinne ei nyt päästetty, vaan seisoskeltiin hyvä tovi odottelemassa, että ympäriinsä kuljeskeleva ja haisteleva Dingo nostaisi jäljen uudestaan. Loppujen lopuksi se tekikin niin ja päästiin jälki loppuun poimien kaikki loput kepit. Tämä episodi pois lukien Dingo teki tosi hyvää työtä. Ei olisi vielä keväälläkään uskonut, että se ajaa syksyllä ykkösen jälkiä. :)