Dingo kävi Tähtitekniikan hyppytekniikkatunnilla. Perussarjalla aloitettiin. Dingo suoritti sen suorassa ja hyvässä rytmissä, mutta vähän liian etupainoisesti, painonsiirron pitäisi olla parempi. Se paranikin, kun lisättiin hyppyihin vino eturima ja sarjasta tuli optisesti isomman näköinen, vaikka korkeus ei noussut. Sitten okseri ja sen edessä ponnarin paikalla pieni hyppy vahvistamassa painonsiirtoa, joka olikin jo parempi. Kaikki hypyt menivät hyvin, vasta viimeisellä Dingo alkoi puoltaa hypyssä vähän vasemmalle, väsyneenä tekniikka kärsii. Toistoja tehtiin tietysti vähän, mutta tekniikkatreeni on vaativaa. Lopputulos: vinon lantion huomioon ottaen Dingo hyppää hyvin, sen kanssa voidaan maltillisesti ja hyvällä huollolla jatkaa pk-hypyn treenaamista. Takapään käyttö saisi kuitenkin olla tehokkaampaa puolieron tasoittamiseksi, sitä kannattaa treenata tasapainotyynyllä.

Illalla Vekalle viestitreeni. Mittasin ja kreppasin radan ensin. Sammaleisesta metsästä ojaryteikön yli, kalliota ylös, kallion päällä avoin jäkäläpeitteinen osuus. Kalliota alas, vähän rytöä, sitten korkean suopursuisen varvikon läpi. Tässä B-piste 500 metrissä. Sammaleista metsää ja taas avoimelle jäkäläiselle kallio-osuudelle, jonka päässä C-piste 300 metrin päässä. Maasto ei siis ollut ihan kevyintä kuljettavaa, ja erityishaasteena tänään olivat polut, joiden ylityksiä oli monta. Veka lähti hirveällä höökällä kiskomaan A:lta hajujälkeä pitkin, mutta yritti lähteä jokaista polkua pitkin... B-pisteeltä se lähti moitteettomasti. Odottelin pitkän aikaa kuunnellen vain hyttysten ininää... kunnes kuulin sen tässä vaiheessa epätoivotuimman äänen – ryminän metsästä Vekan loikkiessa takaisin pisteelle. Ihmettelin Vekalle, miten se on nyt kyllä ihan väärässä paikassa, vein pannasta lähetyspaikalle ja pistin uudestaan matkaan. Hanne kuittasi Vekan saapuneen perille ajassa, joka oli huomattavasti lyhyempi kuin ensimmäisen lähetyksen ja paluun välinen aika. Veka oli siis käynyt jossain eksymässä ja aikansa harhailtuaan palannut pisteelle; todennäköisesti se oli lähtenyt jollekin poluista. Toisella yrityksellä sitten löysi perille. Hieno homma, että pystyi jatkamaan ja selvittämään tehtävän ajasta päätellen ilman yhtään hukkaa. C-pisteelle Veka tuli sujuvasti, sieltä käveltiin takaisin.