Perjantaina lähdettiin Dingon kanssa collieleirille Riistavallille. Siellä on hyvät puitteet, SCY Pohjanmaa hanskasi taas järjestelyt, paikalla oli hyvä porukka ja osaavat kouluttajat, joiden koulutuksissa onnistutttiin, eli hieno viikonloppu on taas koettu.

Lauantaina oltiin tottelevaisuusryhmässä, jota koulutti Heidi Kailio. Aamupäivän kierroksella katsottiin merkin kiertoa ja eteentuloa noudossa ja luoksetulossa. Merkin kierrossa Dingolle pitää saada enemmän fokusta ja intoa itse tötteröön ja sille menoon. Sen pitää juosta sinne määrätietoisesti ja kiertää tiukasti, mitä se ei nyt tee. Palkata voi nyt hyvin jo heti kierrosta. Luoksetulon eteentuloa kannattaa tehdä pyytämällä eteen maasta hyvin läheltä niin, että koira vetää kunnolla takapäänsä mukaan ja tulee tiiviisti eikä vain nosta etupäätä istumaan. Tämä tuntui toimivalta. Noudon luovutukseen tarvitaan tietysti hyvä eteentulo itse noutokapulan tuomisen lisäksi. Dingollahan on hyvä suhde noutokapulaan eli siinä ei ole korjattavaa. Molempia eteentuloja tehdään pitkästä matkasta muistuttamalla käsky lähellä koiran tullessa kovaa ja antamalla pieni käsiapu eteentuloon. (Pitkältä matkaltahan on tehty vain vauhtipalkkaa.) Tehtiin siis ensin palkaten vauhdissa ja sitten eteen vähän auttaen: Dingo jarrutti ja istui eteen hyvin näin.

Ensimmäisen kierroksen päätteeksi tehtiin seitsemän koiran ryhmäpaikallaolot. Liikkurointi ja käskyt yksittäin, ensin puolen minuutin istuminen, vapautus ja palkka, sitten toisena liikkeenä minuutin paikkamakuu. Istumisessa Dingo pysyi paikallaan istumassa, mutta pää pyöri kuin pöllöllä niin, että kävin välipalkkaamassa koiran ottaessa hetkeksi kontaktin. Paikkamakuussa ei huomauttamista. Jakelin tietysti nameja käskyjä odottaessa, että koira pysyi kuulolla. Hyvä!

Iltapäivän kierroksella katsottiin luoksetulon pysäytystä, jota ei ole Dingon kanssa tehty vielä ollenkaan. Kierrostahan pysäyttelin joskus, mutta koira alkoi jumittaa kierron jälkeen, joten se ei nyt käy. Heidi piti Dingoa, kutsuin ja heitin käskyllä tennarin koiran eteen terävän pysähdyksen tekemiseksi. Muutaman toiston jälkeen Dingo juoksi hitaammin selvästi ennakoiden pysäytystä. Toisena harjoituksena juoksutettiin Dingon namipalkoilla minun ja Heidin välillä niin, että pysäytin pallolla aina välillä, kun se tuli hyvällä vauhdilla. Toisena teemana kaukot ja palkan sijainti. Tehtiin yksittäisiä vaihtoja ihan pienellä etäisyydellä takapalkalla ja kädestä palkkaamalla. Tekniikka toimi kyllä, vaihdot tulivat oikein ja näyttivät hyviltä. Takapalkka vaan edelleen pitää osoittaa Dingolle, vaikka se näkee sen laiton. Heidi suositteli molempia. Koira ei lähde kuikuilemaan liikaa kumpaakaan, jos palkan sijainti vaihtelee. Myös etäisyyttä kannattaa vaihdella kauemmas ja taas lähemmäs.

Sunnuntaina oltiin jälkiryhmässä, jota veti Erja Juvakka. Esittelin Dingon jälkitilanteen: koira nostaa kepit, mutta ajaa jälkeä välillä miten sattuu ja menee kaikkiin harhoihin ja häiriöihin. Mietittyäni päädyin haluamaan Dingolle tasontarkistuksena ykkösluokan jäljen. Erja tallasi jäljen rehevään varvikkoon. Sää oli aurinkoinen +20. Jana käveltiin taas yhdessä. Jäljennosto oli vähän epämääräinen – Dingo kävi takajäljellä ja jäljen takana tsekkailemassa ennen kuin lähti jäljestämään. Heti alussa tuli katkos, kun oltiin vielä hyvin lähellä tietä, ja sitä pitkin meni ravihevonen. Oli pakko odottaa hevosen poistuvan, ennen kuin Dingo pystyi jatkamaan. Sitten se kyllä jatkoi hyvin: ajoi koko jäljen itse ja nosti kaikki kepit! Jes! Välillä tuli ylimääräinen kiemura ja vauhti oli varsin rauhallinen, mutta Dingo hoiteli jäljen ja minä keppipalkat eli homma meni kuten pitääkin. :) Koutsin kommentit: lisää haasteita. Dingo on päässyt helpolla, ollaan pysytty mukavuusalueella ja otettu varman päälle. Tottahan tämä onkin. Nyt pitää alkaa haastaa koiraa ja todella edistää sen osaamista, kun se osaa jäljestää ja kepit toimivat hyvin. Ja jana pitää saada kuntoon.