Lauantaina patikoitiin Evon retkeilyalueella kymmenen kilometrin kierros. Ihan kiva kohde, mutta ei mitään erityistä nähtävää (eikä tarpeeksi opasteita) vaan aika perusmetsää. Pitkokset tulvivat paikoin, liekö majavien tekosia näissäkin paikoissa. Hyvä sää, hyvät eväät.

evo.jpg

Sunnuntaina Flora pääsi aksaamaan, jei! Oltiin tuuraamassa aluevalmennusryhmässä. Tero Strömberg opasti meitä taas niin hyvin, kiitos. Radassa ei ollut mitään kovin kinkkisiä kohtia, mutta liikkumista ja rytmitystä vaadittiin koko ajan. Flora kulki sujuvasti, reagoi kaikkeen hyvin ja otti putket ja kepit tänään myös moitteettomasti. Itse möhlin keppien aloituksen kelvottomalla takaaleikkauksella, koska en halunnut vaihtaa puolta lopussakaan. Tero väänsi rautalangasta sylkkärin keppien jälkeen ilman puolenvaihtoa. Se on vieläkin sillä pitäis opetella -listalla... poispäinkäännös alkaa jo sujua, sillä päästiin hyvin putkiin. Jarru hypyn eteen oli toinen askarreltava kohta, heitin taas koiraa johonkin kun olisi pitänyt saada se tekemään tiukka kurvi. Muuten huristeltiin sulavasti rataa pitkin. :) Yleisenä ohjeena oli, että pitäisi ohjata määrätietoisemmin ja vahvemmin ottaen koira tiukemmin haltuun ja päästämättä sitä löpsähtelemään yhtään ylimääräistä kaarrosta. Koska sehän kyllä tulee, kun vaan ohjaa. Vielä kun muistaisi ilmoittautua joskus johonkin kisoihin...

Muuten viikko on mennyt pitkälti työruuhkan ja muuten vaan uunoilun piikkiin. Tosiasia on, että kun tehdään paljon kaikkea ja relataan välillä, edetään sitten kuin etanat. Iltaruoalla on tehty jokunen paikkamakuu niin että koirat makaavat eteisessä, kun laittelen ruokia keittiössä. Dingo hoksasi parilla korjauksella, että pitää olla, Flora ryntäilee ruoan perään kun pokka pettää. Ruokaa on hyödynnetty myös tasapainoiluun Dingon syödessä takajalat tyynyllä sekä tänään seuraamiskontaktin harjoitteluun. Kippo oikeaan käteen selän taakse ja Dingo sivulle, sitten puolen minuutin kontakti ja kippo. Dingon kontakti pysyi minussa, mutta katse hyppi käsien ja kasvojen välillä. Lisää tätä.