Tiistaina viesteilemään. Jouduttiin väistämään hirviporukkaa ja rämpimään, joten treenistä tuli pakosta lyhyt, mutta siitä saatiinkin hyvä eksytystreeni Vekalle. Juttelin taannoin leirillä viestigurun kanssa Vekan harhailusta. Sille pitää tehdä jäljestysosuudelle haasteita, joilla täytyy olla nokka ja aivot käytössä. Nyt siis B-piste 200 metrissä umpeenkasvaneella vanhalla uralla. Veka tuli A:lle ilman pk-liiviä, jota ei paluumatkallakaan mistään löytynyt, mihin lie tarttunut kiinni.

Rämmin B:ltä ryteikön läpi avoimempaan maastoon, harpoin sammaleilla mutkitellen laajan 90 asteen kaarroksen kuivalle hakkuulle ja nousin jyrkkää rinnettä. Sen päällä vielä vähän matkaa suoraan kivien ja kantojen välissä, GPS näytti 0,2 kilometriä B:ltä. Selkäni takaa kävi heikko tuulenvire radalle päin. Lymysin ison karahkan taakse ja annoin lähetysluvan. Ei mennyt kauaakaan, kun alkoi kuulua ryminää. Veka ilmestyi rinteen reunalle vähän sivussa siitä, mistä olin kulkenut. Se jatkoi suoraan, pysähtyi nuuhkimaan ja korjasi suuntaansa oikein. Vähän lähempänä vasta nousin ja kutsuin sitä. Nyt oli oikea meininki!