Tiistain terassitokossa iltaruokatreenin teemana seuraaminen. Dingon kanssa tehtiin viime viikon yksärin ohjeilla: kontaktin staattista pitoa sivulla. Uusi käsky samalla namipalkan kanssa, ettei kontakti putoa lainkaan, koska Dingo on tottunut laskemaan päänsä ja ottamaan sitten kontaktin uudestaan. Namit tulivat taskusta. Sitten käsihäiriötä eli nostin namikättä sivuun ylös ja pidin koiran pään vasemmalla puolella. Muutamalla toistolla Dingo alkoi jättää käden huomiotta. Askelia eteenpäin hyvin, mutta paikallaan kääntymisissä Dingo ei osannut lähteä hakemaan perusasentoa. Ei se paikka vaan pläkkiselvä ole. Loppuun muutamat eteentulot ja siitä sivulle siirtymät.

Floran kanssa kokeiltiin seuraamista oikealla. Eli ensimmäinen HTM-treeni. Kiinnostus koiratanssiin on kytenyt pitkään, nyt lähtee kokeiluun. Florahan on ketterä, hallitsee takapäänsä hyvin ja osaa seurata tiiviisti ja vikkelästi. Katkotta kahdestaan etenevä tanssinumero voisi sopia sille paremmin kuin tokon voittaja, jossa on odotteluineen ja keskittymisen ja vireenhallinnan tarpeineen paljon tilaisuuksia käräyttää kääminsä. Namilla sivulle oikealle ohjaaminen oli hankalaa, Flora heitti takapäätä kovasti ulospäin. Kokeiltiin sitten toisinpäin eli oikealla sivulla vastakkain. Flora tuli paljon helpommin oikein näin ja tuli askelia hyvin mukana sekä eteenpäin kun peruutin että peruuttaen kun kävelin eteenpäin. HTM-alokasluokkaan riittää muutama hyvä positio eli panostetaan eteen- ja taaksepäin kulkemiseen vasemmalla samaan suuntaan ja oikealla vastakkain ja ehkä vielä johonkin sivuttaisliikkeeseen.

Kankealle pitkärunkoiselle Vekalle takapään hienosäätö on vaikeaa, niin myös suoraan peruuttaminen. Nyt nami nokassa askelta ja paria taaksepäin sekä paikallaan pyörimistä vastapäivään. Nämä hyvin.

Keskiviikkona jäljesteltiin ja esineiltiin taas Koivumäessä Dingon kanssa. Tyyni, kostea ja lämmin sää, mutta niin paksusti pilvessä, että jo yhdeksältä tuntui alkavan hämärtää. Dingo haki ruudusta yhden esineen. Virittelin sen ensin minilapasella (mitä en aina tee), sitten namilla sivulle ja siitä lähetys. Dingo jolkotteli sivurajaa pitkin takanurkkaan, kääntyi takarajalle ja juoksi sitten takaisin pesupussimytty mukanaan. Oikein hyvä. Nyt oli selvästi ajatus siellä, missä piti.

Jälki vanheni tunnin. 250 metriä, neljä keppiä, muutama kulma. Jana meni aika hyvin. Jälki kulki noin 20 metrissä. Lähetin taas Dingon lähtien heti kävelemään sen perään. Dingo käveli rauhallista vauhtia suoraan eteenpäin ja nosti jäljen hyvin. Taidetaan jatkaa tällä linjalla, tämä tuntuu toimivan Dingolla. Muutahan ei tarvitse kisajanaa varten tehdä kuin viivyttää koiran perään kävelemään lähtöä se liinanmitta.

Jäljen alku metsässä ja ensimmäinen keppi menivät hyvin. Sitten tultiin alueelle, jolla kasvoi korkeaa heinikkoa ja muuta horsmatyyppistä kasvillisuutta. Tässä välissä vielä ripsotteli sadetta, joten haju leijui ties missä. Dingo ihmetteli ja kulki nenä korkealla ympäriinsä nuuhkien. Jäljen se selvitti kyllä itse varsin hyvin muutamalla ylimääräisellä kiemuralla, mutta molemmat kepit jäivät – koira kulki niiden vierestä ohi nokka niin ylhäällä kasvien latvoissa. Heti kun tultiin takaisin metsän puolelle, kuono laski, jäljestäminen parani ja viimeinen keppi nousi. Hyvä fiilis jäi tästä! Tämä oli nyt juuri niitä haasteita, joita Dingolla ei ole jäljillä ollut, kun kaikkea vaikeaa on vältelty. Ei vältellä enää, vaan päinvastoin haetaan. Missä olette, suopursut?

Pyörähdettiin vielä kentällä vähän paikallaan seuraamista tekemässä. Vähän kestoa, vähän häiriötä. Dingo pysyi hyvin kontaktissa. Eilen kotipihassa oli vire niin nollassa, että halusin nyt vähän nostaa, vaikka pitikin palkata vain seuraamispaikkaan... eli palkkasanalla astuin taaksepäin ja saalistutin palkkanamit. Dingolla tuli selvästi skarpimpana sivulle parin toiston jälkeen. :)