Torstaina mäntti sää ja työkiire, treenattiin vain ryhmäpaikallaoloja iltaruoan alle. Minuutin paikkamakuu ja vapautus (herkkuja). Minuutin paikkaistuminen ja vapautus. Jälkimmäisessä korjasin jätössä pojat ylös, muuten oltiin paikalla niin hipihiljaa, hytkymättä ja kontaktissa. Jees. Sitten istuminen puoli minuuttia, käsky maahan, puoli minuuttia ja vapautus palaamatta koirien luo; palaan muuten aina johonkin niiden sekaan vapauttamaan. Tämä moitteettomasti.

Vekan kalenteriin buukattiin viestikoe syyskuulle. Pidetään kiva syksyinen maastoretkipäivä.

Perjantaina ei treenattukaan, vaan livistettiin länsirannikolle ja lorvailtiin siellä koko viikonloppu. Agipitsi jäi nyt harmillisesti kisaamatta. Floran tassut ovat käytännössä lähes täysin parantuneet, mutta en halunnut ottaa sitä riskiä, että se vaikka ruopaisee karhealla kontaktilla paranevan anturanpinnan rikki.

yyteri.jpg

Maanantaina sitten takaisin treenien ääreen esine-etsinnän muodossa. Tallailin takametsään 50 askelta eli 35 metriä kanttiinsa ruudun. Vasempaan takanurkkaan mättään päälle kaapista löytynyt käyttämätön avainnauha, oikeaan takanurkkaan niinikään käyttämätön pieni muovikangaskukkaro. Maasto vasemmalla rehevää varvikkoa ja kuusia, oikea puoli nousi kuivempaan ja matalampaan varvikkoon. Sää pläkkityyni ja hyvin hikinen helle.

Lähetin Vekan vasemmalta, hyvin upposi taakse. Lähdin siirtymään oikealle toiseen lähetyspaikkaan. Veka tulikin pois ilman esinettä. Lähetin sitä, mihin olin päässyt. Oikea esine nousi helposti. Siirryttiin takaisin vasemmalle, seuraavalla lähetyksellä löytyi toinen esine. Veka teki hyvin töitä, hyvä Veka. Heittelin tennaria, kun vietiin esineet takaisin.

Flora aloitti vasemmalta, mutta löysi ensin oikean. Vasenta etsittiin hetken aikaa, mutta löytyi toki. Flora oli ihana kuten aina. Ääntä ja vimmaa! Taisteluleikitin ja heitin lelua, kun vietiin esineet takaisin.

Dingo lähti vasemmalta, mutta meni kymmenisen metriä ja jäi pyörimään siihen jonkun mielestään erityisen kohdan ympärille – meni ja tuli, mutta ei mitenkään päässyt tästä syvemmälle useammalla lähetyksellä ja käskyllä. Otin sitten sen pois ruudusta, panin puuhun kiinni ja kävin vasemman takanurkan esineellä kävellen siksakkia takakautta, niin että ei muodostunut pistomaista hajuvanaa. Peitteisen maaston takia en nähnyt koiraa, enkä hihkunutkaan sille mitään. Sitten takaisin, näytin tyhjiä käsiä ja lähetin samasta paikasta. Dingo lähti hyvin, upposi oikeaan suuntaan näkymättömiin, oli siellä hetkisen ja pinkoi sitten täysiä takaisin esineen kanssa. Se tarvitsee vielä vähän apuja pitkälle uppoamiseen. Palkkasin maksapannarilla. Sitten haettiin vielä toinen esine, joka oli helpompi. Dingo oli sen oloinen, että mitään en jaksais enää hakee. Mutta se lähti lompsottelemaan ruutuun ja kas, tuli pikkiriikkinen tuulenvire. Dingon nokka nousi tuuleen, se lähti takanurkkaa kohti, kierteli siellä ja pinkoi esineen kanssa takaisin. Kyllä se töitä osaa tehdä. :)