Sunnuntaina lepopäivä – vain Floralle nakkiruutu synttärilahjaksi (6 vuotta) ja iltaruoalla minuutin ryhmäpaikkaistuminen, jossa ei ongelmaa (korjattuani Dingon jätössä maasta ylös). Maanantaina Dingon paimennus. Ei nyt varsinaisesti huono treeni, mutta ei tainnut oikein mikään mennä varsinaisesti eteenpäin. Lampailla oli nyt hankalasti melkoinen veto pellon nurkkaan, jossa oli osa porukasta häkissä. Ne tuntuivat muutenkin liikkuvan varsin hanakasti, kun oltiin vasta menossa kohti, ja lähtivät useita kertoja eri suuntiin Dingon tullessa vähän huonolla linjalla (karattuaan itse) eikä tarpeeksi kaarella (lähetettynä). Ja Dingo ei meinannut kestää, että muutama lammas jäi johonkin aidalle notkumaan, vaikka suurin osa oli minulla. Sillä alkoi hieman jopa vauhti hidastua ja motivaatio kärsiä, kun se ei pystynyt isolla pellolla pitämään koko laumaa kasassa, vaikka parhaansa yritti ja haki lampaita kaukaa. Ei ole irtoamisongelmaa täällä... Aikomani pysäytykset jäivät siis vähemmälle kuin piti eikä kuljetuksiin päästy. Hyviä pysäytyksiä kuitenkin saatiin ja joitakin aivan priimoja kaaria myös!

Illalla Veka ja Flo terassitokoilivat kaukojen parissa. Floralle 2–5 askelen matkalla 1–3 vaihtoa, palkkanami takana. Maa-seisot virheettömiä! Maa-istut vähän eteenpäin, mutta hyväksyin, koska nyt onnistui heti ja tuli tosiaan takapäätä liikuttaen eikä vanhalla tavalla. Seiso-istut ja maahanmenot ok, eli koko sarja SIM onnistui, jees. Istu-maata tehtiin lähempää isoin käsiavuin (mutta palkka takana). Tästä ei kyllä koskaan tule sellaista takapää pystyssä peruuttelua kuin Dingolla, mutta Flora saa tehdä omalla tyylillään, kunhan ei tule sitä koiranmittaa eteenpäin.

Vekalle samaa harjoitusta, mutta enemmän vaihtoja ja viiden askelen päässä lopuksi myös koko kuuden sarja SIMSIM. Hyvin! Vekalle seiso-istu oli vaikeampi ymmärtää, se meni mieluiten maahan tai oli menossa maahan ja katsoi sitten käsimerkkiä tarkasti ja korjasi istumaan. Istui kyllä hyvin taakse. Ja muuten meni kivasti.

Tiistaina Vekan vuoro kokeilla paimennusta vielä. Meni taas paremmin kuin viimeksi. Aluksi Veka oli kiihtynyt ja hampsi paimennettaviensa eväitä maasta. Muutama ryykäys lampaan perään tapahtui, mutta Veka ei pyrkinyt kiinni ja haukkaamaan. Saatoin siis relata ja päästää koiran vapaammin menemään lampaiden perässä, koska se piti pääasiassa hyvin välimatkan ja vauhdin sellaisina, että homma pysyi hanskassa. Lampaiden kiertäminen siltä ei vain luonnostaan tule, joten käveltiin lampaiden perässä ja kehuin, kun Veka käveli hallitusti ja ajoi lampaita edellään. Toisen kiekan lopulla sain Vekan kyllä juoksemaan ympyrää pysyen itse lampaiden kanssa keskellä. Hyvin se oli koko ajan kuulolla ja suuntautunut lampaisiin, mutta ei sillä ole hommaan lainkaan sellaista intohimoa kuin Dingolla. Nyt on sitten pohdinnan paikka, jatketaanko paimentamista. Tällä hetkellä sanon ei, koska haluan panostaa kalliin ja hankalan lajin rajalliset resurssit Dingoon, jolla on hyvät luontaiset paimennustaipumukset ja paimennuksessa sellainen intensiteetti, jota ei sillä missään muualla näe.