Keskiviikkona Dingon kanssa Koivumäkeen jäljille ja esineille. Tähän asti Veka on Treenannut ja Dingon kanssa mä teen nyt vaan... nyt fokus isotrikistä pikkutrikkiin ja Dingolle kunnon maastoharjoituksia eikä vain siinä sivussa. Veka voi palailla jäljelle, jos päähäni jostain taivaasta joku kisainto vielä tipahtaa. Olen myös tykännyt siitä, että kun koirat joutuvat jakamaan huomioni, jokaisella on kuitenkin joku oma juttu – Flora on agikoira, Dingolla on ollut paimennus ja Veka on maastolajien kisakoirana ollut erityisasemassa. Jos Vekakin alkaa käydä paimentamassa, Dingo saa olla ykkösjälkikoira.

Tallattiin jäljet ja esineruutu, johon M-kuvioon kolme esinettä valmiiksi. Lähetin Dingon sivurajalta. Se hukkasi ajatuksen käytyään merkkaamassa ensin ruudussa olleen kaverin kakkapaikan vähän ruudun ulkopuolella... eikä sitten irronnut taakse. Uusi lähetys keskeltä, Dingo lähti taakse ja tuli toista sivurajaa pitkin pois. Lähetin vielä melkein samasta paikasta. Dingo jäi kiertelemään etualalle ja reagoi heti saadessaan hajun keskiesineen paikasta. Se tarkensi pitkään ja hartaasti, koska en ollutkaan saanut esinettä ihan samaan paikkaan kuin mistä kaveri oli sen nostanut, vaan se oli pari metriä sivussa. Dingo kuitenkin jaksoi työstää loppuun asti ja löysi esineen. Hyvä. Enempää en nostattanut, koska yhdessä oli jo tarpeeksi duunia.

Jälki vanheni puoleentoista tuntiin. Pyysin kaveria tallaamaan lyhyen, korkeintaan 200 metrin jäljen, jolla olisi tiheästi kuusi keppiä ja merkit niin että näen, missä mennään. Jana oli pitkä. Käveltiin yhdessä eteenpäin, kunnes tultiin jäljelle ja Dingo nosti sen heti hyvin oikeaan suuntaan. Sillä oli heti alusta hyvin nokka alhaalla ja ajatus jäljelle menemisessä. Itse jäljen Dingo ajoi vallan mainiosti yhtä kuprua lukuun ottamatta. Pysyin hiljaa seitsemän metrin liinan päässä, Dingo jäljesti rauhallisesti ja tasaisesti, reagoi heti kaikkiin keppeihin, tarkensi ne huolellisesti nuuhkuttaen ja toi ne minulle. Hyvä hyvä! Mutta nelos- ja viitoskeppien välissä se yhtäkkiä olisi juossut nenä ylhäällä ihan toiseen suuntaan. Tässä oli joku mikälie ihana ilmavainu, jonka perään Dingo hinkui. Odotin vähän aikaa, mutta käskin sitten jatkaa jälkeä, kun Dingo ei ollut tulossa pois. Päästiin jatkamaan ja hyvin loppuun asti. Harmillinen katkos, mutta Dingoa on kyllä helppo lukea tällaisissa ja olla menemättä mukaan. Muuten tosi hyvä jälki. Jatketaan siis tiheillä keppiväleillä pikkuhiljaa pidentäen.