Tiistain ohjelmanumero oli pitkä remmilenkki. Se on virike koirille, jotka yleensä rundaavat kaikki lenkit metsässä. Liikuntaosio hoituu, mutta samat metsäpolut eivät ole niin hirmuisen mielenkiintoisia kolme kertaa päivässä. Kun välillä pääsee tykkäämään ja kommentoimaan taajaman katupostaukset, niin jo on tyytyväistä ja väsynyttä koiraa kämpässä. Iltaruoalla kahden minuutin piilopaikkamakuu. Samalla kaavalla mentiin torstaina. Säästeltiin Dingon kanssa paukkuja leiriviikonloppuun.

Keskiviikkona käytiin Dingon kanssa Koirakoutsilla seuraamisen tiimoilta. Halusin jonkun osaavan nyt katsovan, mistä kiikastaa. Läksyksi saatiin ihan perusduunia: kontaktia sivulla, palkkaa vain oikeasta asiasta oikeaan paikkaan, kriteeristä huolehtimista, kestoa lisää, häiriötä lisää: ohjaajahäiriötä, koska Dingo on vielä vähän käsissä kiinni. Liikkeelle ei ole syytä lähteä, ennen kuin kontakti ja paikka sivulla ovat pomminvarmat. Sitten liikkumisen ei pitäisikään olla ongelma. Taas siis syynä on pohjatyöstä luistaminen ja hosuen eteneminen. Koirassahan ei ole vikaa: Dingo on fiksu ja oppivainen eläin, joka paransi jo muutamalla toistolla, kun vahvistettiin sitä, mitä haluttiin. Ja leikki ja tarjosi kontaktia ja relasi uudessa hallissa. Hötkyilemätön kaverihan se onkin, mutta nyt alkaa vähän jo löytyä häiriökestävyyttäkin. Kärsivällisyyttä myös minulle, kiitos!