Keskiviikkona viesteiltiin! Montakohan kertaa olen sanonut, että vähänkään pidempiä treenejä ei vaan kannata juosta mittaamatta ja kreppaamatta rataa etukäteen, ellei ole varma paikasta... niin sitten kuitenkin taas tein. Paikka oli tuttu, mutta suuntani ei ollutkaan ihan sinne, minne piti. B-piste jäi 400 metriin kallion reunalle, josta ei päässyt sujuvasti suoraan eteenpäin. Veka hiippasi lähtövalmiina ja levottomana. Seuraaminen ja lähetys tietysti ok. Ja haukahti lähtiessään?! En ole lähtöhaukahdusta siltä kuullut ennen. Rivakasti paineli suoraan perille. A-pisteellä vähän piipitti odotellessa, seuraaminen (liinassa) ja perusasennossa istuminen menivät hyvin. Olin lähtenyt etenemään kallion reunaa hieman viistoon loivaa alamäkeä. Piti ottaa kisamittainen siirtymä, mutta kas, törmäsin 200 metrin kohdalla varsin idylliseen metsälampeen. Ylitin ojan ja maastouduin soistuneelle rannalle suomuuraimien ja miljoonan hyttysen seuraan odottelemaan Vekaa, joka rymisteli pian paikalle. Pallottelua, herkkuja ja käveltiin takaisin. Tämä on kyllä Vekan laji. :) 

lampiranta.jpg

Dingo juoksi noin 100 metriä A:lle ja 200 metriä C:lle. Hyvin juoksi! Ei tuntunut virittyvän ja hinkuvan kunnolla metsäpäässä kohti A-pistettä eikä lähtenyt täysillä, mutta lähti epäröimättä ja reipasta laukkaa juoksi pysähtymättä perille, joten ei valittamista! Metsäpäähän pinkoi hienosti. :)