Torstaina kaatosadetta. Iltaruokatreeninä kahden minuutin piilopaikkamakuu. Oven taakse kuului vain Floran hampaiden kalina, kun ruoat olivat jo kipoissa ja ei melkein pystynyt. Dingo nousi reilun minuutin kohdalla istumaan ja ihmettelemään, tämähän oli sille aika pitkä... miten niin joku on vähän laiska treenaamaan näitä tylsyyksiä. 

Perjantain kunniaksi koko poppoo jäljelle. Tallasin kaikille noin 300 metrin laatikot muutamalla kulmalla. Dingolle neljä keppiä, muille vain yksi loppukeppi. Kostea tuulinen sää, maasto rehevää varvikkoa. Dingon jälki vanheni kolme varttia. Jana oli taas pitkä, noin 40 metriä, ja sitä lähdettiin kävelemään yhdessä suoraan. Dingo kulkikin edellä hyvin suoraan huomio maata kohti. Jäljennoston kämmäsin itse. Dingo yritti oikaista sinne ilmavainulla, mutta en päästänyt vaan otin takaisin ja lähetin vielä suoraan, ja se meni sitten jäljen yli kun sinne ei kerran päästetty. Kääntyi kuitenkin muutaman metrin päässä ja lähti jäljestämään. Dingo jäljesti tooodella rauhalliseen tahtiin, oikaisi vähän kulmia ja välillä nosti vähän nokkaa tuuleen, mutta olin tähän tyytyväinen nyt Dingon jäljeksi, koska se ei puuhaillut muuta kuin omaa jälkeä ja huolehti itse jäljellä pysymisestä. Tämä hyvä.

Vekan jäljen alun sotki suunnistaja, jonka onneksi näin juoksentelemassa janan suunnalla tultuani Floran jäljeltä autolle. Lähetin Vekan janalle, ja se eteni hyvin, mutta nappasi ilmeisesti suunnistajan jäljen. Sivulle ja uudestaan siitä eteenpäin, niin löytyi oma jälki. Suunnistajan tekemät tuoreet harhat kuitenkin pilasivat jäljen alkupään, ja merkkejäkään ei tietenkään ollut... vein Vekaa mielestäni oikeaan suuntaan, ja se nostikin jäljen uudestaan vähän edempää. Tästä jatkettiin vallan mainiosti jonkin matkaa. Loppupäässä Veka kuitenkin ylitti kulman, jatkoi vain matkaa ja heittäytyi taas avuttomaksi, kun olin tällaiseen ratkaisuun tyytymätön. Se nosti loppukepin, kun osoitin sen jäljelle juuri ennen keppiä, mutta eihän tällaisesta tötöilystä palkata voi. Tein korjaussarjan jättämällä Vekan istumaan polulle ja kävelemällä pienen pätkän, jonka päähän jemmasin kepin. Veka rynnisti jäljelle, mutta olisi taas mennyt mutkista ulos ja posottanut vain suoraan. En päästänyt, joten kepille päästiin. En siis palkannut tästäkään, koska itse jouduin jäljestämään... toinen korjauspätkä pelkkää suoraa, nyt onnistui ja saatiin pallo ja lopuksi herkkuja.

Floran lähetin jäljestämään vapaana. Näin ollen ei mennyt montaa sekuntia, kun koira oli suihkaissut näkyvistä. Onneksi se vipelsi niin leveää siksakkia ja selvitteli yhtä kulmaa, että pysyin jotenkin perässä. Keppi nousi hyvin, siitä motskuleikit ja lopuksi lelun vaihto jauhemaksapihviin.