Keskiviikko ja Koivumäki. Syötiin Vekan tuloskakkua, tallattiin jäljet ja mentiin esineruutuun. Dingolle yksi helppo esine, koska sillä on viime aikoina ollut hiukan vaikeita esinetreenejä. Nyt Dingo ehti paikalle näkemään esineitä vievän Miinun ruudussa. Lähetin keskeltä kohti puolivälissä olevaa esinettä. Dingo lähti hyvin ja rymisteli kohta vauhdilla Miinun poistumisjälkeä pitkin. Lähetin uudestaan, Dingo lähti rauhallisesti etenemään ja kohta häntä nousi sen saadessa vainun ja tarkentaessa esineen. Oikein hyvä.

Vekakin haki palauttavana treeninä vain yhden esineen. Lähetin samasta paikasta. Veka kulki oikean takanurkan ja takarajan kautta keskivaiheille, pysähtyi kyselemään, jatkoi itse ja sai vainun keskiesineestä. Onnistui siis kuten pitikin.

Dingolle tein itse ihan lyhyen jäljen, noin tunti, kuusi keppiä. Lähdin kävelemään majan pihasta polkua, poikkesin polulta metsään ja aloin ladella keppejä muutaman liinanmitan välein. Puin pihassa Dingolle valjaat jutellen treenikaverien kanssa ja menin perässä, kun koira lähti kuono maassa etsimään, mistä olin mennyt. Dingo kulki hyvin maata nuuhkien pihalta polulle, polulta metsään ja kepille. Ihanaa ja herkkupalkkaa. Lähetin aina uudestaan kepin kohdalta. Dingo jäljesti rauhalliseen tahtiinsa koko jäljen tarkasti ja poimi kaikki kepit. Jee! Tuskin kannattaa vielä juhlia, että kaikki jälkiongelmat ovat historiaa, mutta nyt ainakin ollaan taas kartalla.

Vekalle lyhyt palauttava jälki. Parinkymmenen metrin jana, keppi, kulma ja pallo, pari tuntia. Janalla Veka lähti hyvin, mutta poikkesi sitten taas noin kymmenessä metrissä sivuun. Pyysin korjaamaan eteenpäin, Veka lähti sinnepäin mutta vähän vinoon ja oikaisi jäljelle. Keppi tuli pian, ja niinpä se olisi taas jäänyt Vekan mennessä puun toiselta puolelta, ellen olisi pidättänyt liinasta ja odottanut, että Veka nostaa kepin. Hetikohta kulma ja liinanmitan päässä jemmapallo, nämä ok ja kiitos. Jana ja ensimmäinen keppi, siinä kehityskohteemme. Jälkihän kyllä kulkee, kunhan en häiritse koiraa. Tosin on tien ylityksiä, maastonvaihdoksia, harhoja ja muita haasteita, joita ei ole juurikaan ollut, kun on keskitytty perusjuttuihin. Eihän Veka loppujen lopuksi ole mikään paljon tehnyt ja kokenut jälkikoira. Mutta ehkä siitä vielä tulee sellainen...