mestiskuva.jpg

Collieiden pk-rotumestaruudet kisattiin Kouvolan Muhniemessä. Action ry järjesti, jälkikoirat tuomaroi Olli Paasonen. Hyvä matkaseura ja hyvä rotuporukka, Suomen kesä vehreimmillään ja huikean hyvä tulos, enempää ei olisi voinut toivoa! Flora ja Dingo olivat mukana turisteina. Tottisten aikana Flora sai paukuista paniikkikohtauksen, koska auto ei kuitenkaan ollut tarpeeksi kaukana kentästä, mutta se palautui siitä laukausten loputtua ja tuli kentälle hengailemaan, syömään makkaraa ja poseeraamaan veljensä Paven kanssa.

Kisareissu alkoi lauantaina, kun tokon SM-kisoissa talkoilun jälkeen suunnattiin Minnan kanssa kohti Kouvolaa yöpymään Reijan luona. Aamulla kentälle ja jälkikoirat maastoon mars. Janasuorituksemme oli kamalaa kaaosta. Veka veti ilmavainua metsästä päin, kun odoteltiin tuomaria, ja oli lähdössäkin muka hyvin suuntautunut eteenpäin. Sitten... flop. Veka ei lähtenyt mihinkään. Pyöri vain parin metrin päässä. Käskytin aina uudestaan menemään eteenpäin, takkuisesti sitten edettiin. Jossain puolivälissä Veka lähti oikealle kuin olisi ehkä epävarmasti ottanut jäljen. Tuomari käski takaisin janalle. Käänsin koiran siltä varalta, että se olisikin ollut jäljellä, mutta taas kävi käsky takaisin janalle. Käskytin siis taas eteenpäin janaa. Vihdoin vain viitisen ennen takamerkkiä Veka reagoi kunnolla jälkeen ja lähti jäljestämään. Takaisin janalle. Käänsin koiran jäljestämään toiseen suuntaan, ja nyt ei onneksi enää kuulunut mitään. Huh. Pisteitä tästä kohelluksesta kerättiin kuitenkin 28.

Jälki kulki suurimman osan matkaa mukavassa jäkäläisessä mäntyvarvikossa, välissä oli muutama varsin ryteikköinen pätkä vanhaa hakkuuta. Lämpötila lähenteli kahtakymmentä, aurinko helotti, rutikuiva sammal ja siitepöly pölisivät pilvenä koiran perässä. Veka lähti jäljestämään oikein hyvin. Sitten se meni hyvän matkaa ulos kulmasta ennen metsittynyttä tieuraa, joka veti koiraa puoleensa. Hetken pyörimisen ja kyselemisen jälkeen tiedustelin Vekalta ystävällisesti, missähän jälki menee. Veka lähti suorastaan kiskomaan takaisin, työsti huolella ylittämänsä kulman ja lähti vahvasti jatkamaan jälkeä. Tästä eteenpäin koko loppumatka meni täydellisesti! Minä keskityin pysymään liinanpäässä kiinni ja katselemaan maata keppien varalta, Veka ajoi jälkeä varmasti ja tasaisesti, otti kaikki kulmat ja piikit helposti, eikä kertaakaan enää pysähtynyt kyselemään. Aivan mahtavaa. Vain yksi välikeppi jäi – ensimmäiselle ja toiselle löydetylle kepille oli niin pitkä matka, että varmastikin joku alkupään keppi ohitettiin. Viisi keppiä kuitenkin kuitenkin nousi hyvin. Kertakaikkisen loistava jälki! Ihana Veka!

Esineruutu oli samantyyppisessä metsässä. Kerrankin päästiin esineruutuun niin, että tuuli kunnolla. Koirasta näki, miten se nosti nokkansa tuuleen ja reagoi esineiden hajuun. Välillä Veka pysähtyi kysymään ja jatkoi töitä, kun käskytin johonkin suuntaan. Esineruudusta löydettiin hyvissä ajoin kaikki esineet ja saatiin täydet 30 pistettä.

Tottiksen tekivät kolmen parissa kolmosen jälkikoirat Veka, Rasti ja Pave, joka voitti jälkimestaruuden kuudella pisteellä Vekan tullessa toiseksi, onnea Reija ja Pave! Veka aloitti paikkamakuulla. Hyvin makasi, kunnes nousi ja lähti hiipimään Rastin tehdessä noutoja. Sitten taukovuoroon kentän laidalle. Viimeiseksi päästiin tekemään liikkeet. Seuraaminen oli erittäin hyvä – kontakti piti, paikka vain vähän edessä, hyvä vire. Liikkeestä istumisessa ja juoksusta seisomisessa Veka maastoutui nopeasti ja varmasti edes miettimättä muita asentoja... Luoksetulot ok, väljästi eteen toki aina. Tasamaanouto ok, palautus ravilla. Hyppynoudossa hyvät hypyt, mutta luovutus hupsis suoraan sivulle. Estenoudossa Veka kiipesi varovasti ylös ja alas, luovutus ok. Eteenmenossa lähti hyvin ja lujaa suoraan, maahan meni hitaasti, mutta yhdellä käskyllä. Pisteitä saatiin 79. Yhteensä siis 247 pistettä ja koulutustunnus JK3 ensimmäisestä kolmosen kokeesta. Upea päivä, upea koira!