Maanantaina paimenneltiin. Dingon kanssa kävelin pellon toiseen päähän, jossa lampaat oleskelivat, niin että Dingo käveli vapaana ja kun se meni liian kauas, kutsuin TÄSSÄ takaisin viereen ja annoin taskusta namin. Arvioin oikein etäisyyden, jolta Dingo hilpaisee ja juuri kun olin käskemässä koiran odottamaan... VIUH. Dingo juoksi kiepin lampailla ja tuli takaisin. Jätin sen odottamaan, menin vähän kohti lampaita ja lähetin siitä flänkille. Vähän kiertämistä ja uudestaan pysäytys, mistä palkaksi uusi lähtö flänkille. Kyllä ne korvat vaan alkavat löytyä pysähtymiseenkin! Tänään jostain syystä Dingo puski jatkuvasti flänkkäämään oikealle myös vasemmalle ohjattaessa. Mutta meni kivasti kyllä. Välillä sitten meni liian suoraan ja lampaat lähtivät eri suuntiin – siis silloin kun se ei lähtenyt hallitusti ohjaamalla, vaan livahti itse. Dingo kuitenkin huomioi kaikki lampaat ja keräsi ne aina eri suunnista hyvänkin matkan päästä. Sitten neuvotellessamme Kaislan kanssa jostain lampaat jolkottelivat itse kohti pellon toista päätä ja Dingo pinkaisi hakemaan niitä. Se ei kuitenkaan onnistunut, koska se ei jäänyt tasapainoon, vaan tuli ympäri blokaten näin lampaiden reitin. Parin rundin jälkeen Dingo pysähtyi sitten pohtimaan tätä asiaa katsellen sopivan etäisyyden päästä lampaita, jotka seisoivat katsellen sitä. Kutsuin sen luokse ja lopetettiin tähän harmoniseen hetkeen...Toisella kierroksella tehtiin samaa eli lauman haltuunottoa, pysäytyksiä, lähtöjä flänkille.

Sitten siirryttiin pyöröaitaukseen, jossa Veka pääsi ensimmäistä kertaa lampaille. Veka oli ensin pihalla kuin parveke ja haukkua louskutti hämmennystään. Se pyrki kyllä koko ajan lampaita kohti, mutta mitä niiden kanssa tehdään?? Käveltiin siis liinassa lampaiden perässä, kehuin rauhallisesti kävelemisestä. Toisella kierroksella mentiin jo ilman liinaa ja aloin ohjailla Vekaa kiertämään. Pari kertaa se ryntäsi perään jonkun lampaan singahtaessa johonkin, mutta ärähdys ja kepillä estäminen menivät hyvin perille ja välimatka alkoi pysyä myös lampaiden nopeammassa liikkeessä. Kaikki kutsut ja maahanmenokäskyt menivät tietysti heti perille, mikä helpotti hommaa aika paljon verrattuna Dingon kanssa työskentelyyn. Sen kanssa hommaa taas auttaisi, jos olisin jo vaikka käynyt paimennuskokeissakin jonkun toisen koiran kanssa, joka osaa jo paljon kaikkea muuta...

Florahan on käynyt joskus junnuna paimennuspäivässä eikä syttynyt hommaan niin, että kokisi palkitsevana tehdä töitä pelkästä paimentamisen ilosta. Flora lähti siis tokoilemaan Niihamaan, koska maanantai. Tehtiin kaikkea vaikeaa ja mokailtiin liikaa. Ensin targetille lähetyksiä suoraan eteenpäin. Flora lähti mihin sattuu ensimmäiset aika monta lähetystä. Autoin sitten käsimerkillä suuntaa, niin alkoi löytyä. Eri suunnista targetille, pysäytys, palkan heitto. Viimeisellä pysäytys ennen targetia siihen mielikuvitusympyrään, tämä ok ja lisää näitä.

Zetaa kahdella asennolla eli seiso ja istu. Eikun seiso ja seiso. Ja toisen kerran. Kolmannella saatiin aikaan istuminen. Huaah tätä ikuisuusprojektia. Perään toinen samanlainen eli kaukot. Maasta istumaan nousua yritettiin hartaasti ensin ihan edessä, sitten aina askelen kauemmas. Flora seisoi tai rynnisti eteenpäin. Hinkkausta, virheitä ja ei palkkaa, joten sitten se alkoi jumittaa eikä liikkunut enää lainkaan.

Tunnarissa kymmenen metrin matka, kapulat ringissä. Flora haisteli huolellisesti moneen kertaan kaikki kapulat ja toi silti taas väärän! En edes tajua, miten tämä on mahdollista. Käskin uudestaan, nyt tuli oikea. Tehtiin uusi tunnari, ja nyt onnistui, kuten toisella toistolla aina sen ensimmäisen aivot narikassa -harjoituskierroksen jälkeen.

Sitten palattiin vielä kaukojen pariin. Maa-seiso ja maa-seiso-maa onnistuivat 5, 7 ja 10 metrin matkalta kyllä, skarppina ja hyvävireisenä.