Tiistai meni taas pihapuuhissa. Toivottavasti se olikin viimeinen kerta sitä riesaa ikinä. Keskiviikkona tietysti Koivumäkeen. Järjetön kaatosade onneksi vaihtui jopa auringoksi, mutta todella märkäähän metsässä toki oli. Tallattiin jäljet ja kisamittaista kapeampi esineruutu. Dingo haki yhden esineen. Omissa treeneissä on tehty paljon kaistaleita, ja nyt ryhmätreeneissä isoja tallattuja ruutuja, joissa Dingolla ei ole homma niin hyvin hanskassa. Etsittyään jonkin aikaa mitään se alkoi jäädä etureunalle, motivaatio laski ilman löytöjä. Johanna piti koiraa, kun kävin itse näyttämässä lähempänä olevaa esinettä. Sitten Dingo toi sen.

Vekakin haki vain yhden esineen, ettei hinkata tätäkään liikaa nyt. Takanurkka ei noussut, vaikka Veka oli pitkään näkymättömissä siellä jossain etsimässä. Lähetin uudestaan toisesta reunasta, ja puolivälistä sitten löytyi nahkalompakko.

Dingon jälki vanheni tuntiin. Tallasin sille motivaatiota nostattamaan kuuden kepin pätkän, jossa kepit olivat kymmenen askelen välein. Jos sen kanssa on kuitenkin edetty liian nopeasti ja vaadittu liikaa jäljestystä liian vaikeissa olosuhteissa? Kaikessa muussa on kuitenkin edetty aika hitaasti. No, nyt siis Dingo jäljesti vallan mainiosti. Poimittiin neljä kuudesta kepistä – kaksi oli aika syvällä monttuisessa maassa, ja tulivathan ne nyt tosi nopeasti vastaankin. Dingo myös otti ja toi kepit reippaasti. Tänään oli siis hyvä jälkipäivä. :)

Vekan jälki vanheni vajaat kaksi tuntia. Johanna tallasi reilun pituisen janan, kulman ja piikin lyhyelle jäljelle. Eli kaikki olennainen, mutta ei pitkää ja raskasta harjoitusta enää koeviikolle. Janalla Veka lähti vähän vinoon. Sen edettyä liian kauas janasta kutsuin nimeltä ja näytin uudestaan suunnan – Veka korjasi sinne ja tuli jäljelle oikaisten. Jäljennosto oli vähän epävarma, mutta sitten Veka sai hyvin jäljestä kiinni ja lähti kunnon draivilla kiskomaan oikeaan suuntaan. Sekä kulmassa että piikissä Veka lähti helposti oikein, mutta jäi muutaman askelen päässä paikalleen seisomaan ja epäröimään. Kulmassa se jatkoi oikein pienen odottelun jälkeen, mutta piikissä tuli takaisinpäin, jolloin pyysin sen sivulle ja lähetin siitä jäljen päältä uudestaan – Veka lähti kiskomaan, meni piikistä heti oikein ja jatkoi intensiivisesti jälkeä. Olipas hieno korjaus! Ja kun itse jäin liinan päähän, en ryysinyt sotkemaan kulmaa enkä puskenut heti koiran takana sitä kulmasta ylikään. Ykköskepistä heti kulman jälkeen oli menty yli, ja Veka olisi mennyt kakkoskepistäkin yli; kutsuin taas sivulle ja lähetin uudestaan, nyt nousi keppi. Kepit ovat jääneet vähän sivuosaan, mikä kostautuu heti. Muuten hyvin hoidettu harjoitus. Näillä eväillä sitten lähdetään viikonloppuna kisareissulle.