Tiistaina Dingo ja Esko lampaille. Esko hihkui innosta ja oli aivan kipinöissä lampaista! Eipä Dingollakaan ole mihinkään muuhun samanlaista tekemisen meininkiä kuin paimentamiseen. Siksihän se treenaamisen hankaluudesta huolimatta on koukuttava laji: koira pääsee todella toteuttamaan itseään – sama juttu maastoissa ja agissa koirien kanssa, joille ne ovat Se Juttu. Dingolla oli siis tänäänkin vauhtia ihan kotitarpeiksi asti. Jätin Dingon istumaan, menin vähän lampaita kohti ja lähetin flänkille. Vasemmalle lähettäessä Dingo karkaili oikealle, koska vastapäivä on sille vaikeampi suunta. Flänkillehän se nyt lähtee hyvin, mutta vetää rundin ympäri ja uudestaan. Kuljetusta ei aitauksessa mahdu tekemäänkään. Välillä tulin vastaan ja käänsin tai pysäytin Dingon. Vasemmalle sai kyllä käännettyä, oikealle aina ei. Pysäytykset sen sijaan toimivat tänään! Se on asia, joka pitäisi saada haltuun, myös kauempana ja vauhdissa... mutta käskyyn reagointi oli nyt parempaa kuin koskaan. Menin kehumaan ja taputtelemaan siitä, mutta Dingo pyrki palkkaamaan itsensä lähtemällä takaisin lampaille. Hyvä treeni! :)

Sitten Flora pääsi tokoilemaan. Ensin merkin kiertoa, matka 10-15-20 metriä. Sitten lähemmäs ja kierron jälkeen pysäytykset maa, seiso ja istu. Kaikki laakista oikein, vaikka täyttä kyytiä kiertoa leluun kiinni on tehty ties kuinka kauan! Hieno Flora! Sitten Riikka liikkuroi tunnarin, joka meni ihan plörinäksi. Flora toi haistelematta väärän. Ohhoh ja uudestaan. Flora haisteli ja toi väärän! Ohhoh taas ja koira autoon.

Toisella kierroksella mentiin merkittömään ympyrään, jossa oli target. Tämä ei toiminut, Flora etsiskeli targetia haistellen ympäriinsä. Läheltä lähettelemällä löysi toki hyvin, mutta tässä pitäisi vain juosta suoraan ja pysähtyä, kun käsketään. Niinpä viimeiseksi tehtiin täydeltä matkalta juoksu ympyrään jätetylle motskulle. Toisena juttuna tehtiin kaukoja. Ensin nakkipalkalla ilman etäisyyttä vähän maa-istu-maa-tekniikkaa. Sitten vain maa-seiso ja vapautus takapalkalle 3-4-5-6-7 askelen päästä. Tämä toimi täydellisesti. Koska be a splitter, not a lumper, kaukoja pitänee nyt vaan palastella yhden vaihdon osiin ja unohtaa edes muutaman vaihdon sarjat. Takapalkkana oli lelu, jota Flora ei käänny kuikuilemaan ja pöllimään kuten nameja. Tämähän on Floralle myös erittäin potentiaalinen asennevammaliike, joten vireen pitäisi olla hommassa mukana koko ajan. Lopuksi Riikka liikkuroi uudestaan tunnarin, jossa nyt kasa + oma ruohon alla jemmassa. Nyt oli nokka käytössä ja oma löytyi nopsaan.