Lauantaiaamu alkoi viestitreenillä! Testiajo uuden kakkosohjaajan kanssa: Hanne ja tennispallo toiseen päähän, Veka metsään. B-piste oli noin sadassa metrissä. Vekasta oli ihan huippujuttu päästä taas juoksemaan. Normaali lähetys ja sinne läks. C-pisteelle oli noin 200 metriä. Olin juuri tulossa pisteelle, kun pienen kommunikaatiokatkoksen takia vähän etuajassa lähtenyt Veka tömistelikin takaani. Suunnitelman mukaan juostiin vain kaksi etappia ja käveltiin metsästä yhdessä pois. Hyvä Veka! Hyvin juoksi! Ykkösen matka riittää meille nyt vallan mainiosti. Jos näin hyvin lähtee homma luistamaan, katsellaan koetta vielä syksylle. Jälki saa jäädä ainakin tauolle, mahdollisesti kokonaan. Ajatus vikalistan treenaamisesta ykköstulosten jahtaamista varten kiinnostaa nyt nimittäin lähinnä ei yhtään. En nauti mitenkään raskaista koepäivistä (pois lukien rotumestisten tunnelma!) eikä koepaikkoja edes saa. Vekahan tekee mielellään kaikkea yhdessä, mutta mitään erityistä intohimoa jäljestämiseen sillä ei ole – ja tehtyään kahden vuoden aika rennolla treenaamisella laakista kaikki koularit se on kyllä näyttänyt jo tarpeeksi. :)

Dingo oli tietysti intopinkona viestistä ja muutenkin vaan kaikesta ja Hannekin on aina sen mielestä ollut aivan ihana ja pallo! ja herkkupurkki! jaja... Vein sen noin 50 metrin päähän. Ensimmäinen lähetys oli hyvä, Dingo pinkaisi A-pisteelle... nappasi pallon ja karkasi takaisin metsään. Yritin lähettää sen takaisin, ja tässä se jäi miettimään. Hiukan patistamalla jatkoi matkaa perille asti. Siirryin metsään noin 150 metriä paikkaan, jossa näin koiran hyvissä ajoin. Dingo pinkoili kohta paikalle oikeaa reittiä pitkin. Käveltiin yhdessä takaisin. Hyvä Dingo! Sillekin riittävät ykkösen-kakkosen matkat eli kaksi tai kolme etappia aivan hyvin.

Myös Hannen groenendael Uljas tutustui viestiin ja hienosti juoksikin ensimmäisen minitreeninsä. Sitten Uljas ja Flora kentälle, jossa Flora häiriköi kaverin paikkamakuuta. Koivumäen kentällä taas oli mörköjä, jotka häiriköivät Floraa, se oli vähän liian hermona. Hiukan seuraamista montsuesteiden ympärillä, sitten kaukoja. Tai kaukojen yritelmää. Vain istumaan nousemista aina askelen kauempana, mutta ei. Flora jurnutti maassa. Vieressä namilla kädestä palkaten tekee, mutta joku nyt kiristi päätä eikä yhtään kauempaa pystynyt kykenemään. Sitten targetille lähetyksiä eri suunnista: suoraan eteen irtoaminen ja pysäytys. Ajatuksena oli selventää, että menee vaan suoraan eteen, kunnes kuuluu käsky, mutta tämä on näpertelyä eikä eteenmeno, jossa paahdetaan urku auki kentän päähän. Pysäytin siis myös ennen targetia. Tämä harjoitus toimi nyt hyvin! Loppuun jotain kivaa ja vauhdikasta eli luoksetulo, pysäytys, takapalkalle vapautus... tai sitten ei. Flora tuli, pysähtyi sekunniksi ja jatkoi sitten itse matkaa. Kolmesti! Ja yksi varaslähtö väliin. Loppujen lopuksi onnistui, ja Flora tuli hakemaan lelua, ei ollut siis huomannut sen tiputusta taakse, siksi näin.