Tiistaina pieni kaukotreeni kotona. Nyt uuden voittajan toinen järjestys SIM. Kaikki tekivät huikean hyvin! Veka ei juossut eteenpäin, Flora otti oikeat asennot ja Dingo hanskasi koko homman taas paremmin. Ei vaan näitäkään saa hinkata, vaikka toistoja pitää saada.

Keskiviikkona Koivumäkeen. Tänään ei pädetty oikein millään osa-alueella. Ensin Dingo esineisiin. Se jäljesteli taas tallauksia, mutta eteni oikeassa reunassa, reagoi hyvin hammasharjan hajuun, tarkensi sen huolella ja toi iloisesti. Tästä herkkupalkka, ehkä liiallinen, koska Dingon vire tipahti ihan nollaan. Toista esinettä ei noussut, koska koira ei vaan irronnut jäljellä oleville kahdelle esineelle takarajalle. Jolkotteli tallauksia ja pyöri etumaastoassa. Kaveri kävi näyttämässä esinettä, mutta ihanan! ihmisen! nähtyään Dingoa ei mikään esine kiinnostanut sitäkään vähää. Liivit pois ja koira autoon sitten, mitäpä sitä väkisin vääntämään.

Vekan piti motivaatiotreeninä hakea vain yksi esine takaa vauhtipalkalla. Tämä ei toteutunut. Vekakin jäljesteli tallauksia ja alkoi sitten jumittaa, kun aina vain käskin mennä, eikä se vain jostain syystä mielestään voinut edetä taakse; vakikäytössä oleva ruutu oli käännetty eli yleensä lähetyslinjana ollut polku oli nyt vasen sivuraja. Kävelin ruutuun lähettelemään lähempää, ja niin Veka vihdoin eteni niin pitkälle, että sai esineestä hajun, tarkensi ja toi sen.

Dingolle tein lyhyen keppijäljen tarkoituksena hakea motivaatiota. Kahdeksan keppiä vain metrien välein, ikä puolitoista tuntia. Seitsemän keppiä kyllä nousi, mutta itse jälki kulki aika takkuisesti. Dingo nuuski taas ihan kaikkea maasta ja ilmasta; heti kepin hajun saatuaan se hoiti homman hyvin, mutta välimatkoilla eniten kiinnosti kaikki. Aivan kuin koiran ajatus ei kantaisi yhtään eteenpäin siltä neliödesimetriltä ja hajuista, joilla kuono on juuri nyt. Mietintämyssyyn...

Veka jälki meni koko lailla reisille. Jäljellä on nyt mokailtu liikaa, ja Vekaan on iskenyt kauhea epävarmuus. Heti janalla se poikkesi sivuille ja alkoi jumittaa eli pysähtyi ja jäi katsomaan minua. Lähetin pari kertaa uudestaan lähempää. Jäljennostossa Veka kävi oikeassa suunnassa, tuli pois ja alkoi puskea takajäljelle. Odotin sen lähtevän oikeaan suuntaan, ja lopuksi se lähtikin. Sitten päästiin hyvin suora osuus kulmaan asti. Olin pyytänyt kaveria tekemään lyhyehkön jäljen, jolla olisi nimenomaan useampi tiedossa oleva kulma, koska niissä on nyt ongelmaa. Heti ensimmäiseen jäätiin jumiin. Veka tarkisteli, otti oikeaa suuntaa parikin kertaa, mutta jätti sen, lähti muualle ja jäi jumiin, kun ei päässyt. Käskin aina uudestaan sen jatkamaan töitä jälkikäskyllä. Veka lähti taas suoraan kulman yli. Tosin Miinu huomautti viisaasti, että koirahan lukee rintamalinjaa ja voi ottaa siitä suuntaa suoraan eteenpäin, jos kulmassa käsketään edetä jäljellä. Yritettiin odottaa, että Veka ratkaisisi itse, mutta se vain seuraili treenikaverien menoa polkua pitkin omille jäljilleen ja veteli hartaasti ilmavainua. Kutsuin sen luokse, irrotin liinan ja lähetin jäljelle vähän sivusta, jotta se voisi nostaa sen puhtaasta kohdasta. Muutamalla yrityksellä Veka pääsi jäljelle. Tästä päästiin eteenpäin Vekan jäljestäessä vapaana. Toisen kulman ja piikin se selvitti kohtuullisen helposti, vaikka jouduinkin jatkuvasti käskemään jumittavan koiran jatkamaan töitä. Viimeisestä kulmasta Veka halusi juosta polulle, palattiin vähän takaisin jäljelle juuri ennen viimeistä keppiä. Kumpaakaan keppiä Veka ei ollut nostanut, mutta loppukeppi oli pienoinen pakko nostattaa ja saada kohellukselle joku järjellinen päätös. Aloin olla jo aika hiilenä, ja jouduin vielä itse etsimään kepin, että sain lähetettyä Vekan suoraan sille. Juoksi yli, uudestaan, nyt sentään nousi keppi ja pääsin palkkaamaan koiraa edes jostain. Phuaaah!