Sunnuntaina nollatreeneihin Floran kanssa. Tänäänkään ei nollia, mutta sujuvaa menoa ja hyvä fiilis. Paljon oli toimivia juttuja: lähdöt, välistävedot, pujottelut tänään loppuun asti! Ensimmäinen rata oli hyppäri. Kämmättiin kepeille meno: putkesta aika lailla suoraan avokulmaan eikä Flora taipunut kakkosväliin, vaikka aloitus löytyikin. Sitten keppien päässä takaakiertohyppy suorana, koska en uskaltanutkaan pujottelun aikana liikkua persjättöön sen enempää kuin poispäinkäännökseenkään. Putkelta vielä kielto, ei irronnut.

Toisella radalla en taaskaan uskaltanut irrota yhtään kepeillä, joten keppien jälkeinen takaakierto lipsahti suoraksi. Putkikieltokin taisi tulla. Viimeiseen rataan en oikein saanut otetta, ansoja riitti. Ja toki putkiansaan A:n alla mentiinkin, monta kertaa... vastakäännöksellä sitten A:lle. Tämän radan uusin, koska neljä ratasuoritusta sai tehdä. Ei kyllä olisi kannattanut, koska keskittyminen hajosi jo vähän kummallakin, ja Florassa se aiheuttaa aina sen, että se ryntäilee sattumanvaraisille esteille. Ihan kuin kisaamisen alkuaikoina... nyt on jo tottunut siihen, että se menee, minne ohjataan! Hyvä Flora!

Sitten Veka janalle. Takamerkki, tai tässä tapauksessa jälkimerkki, on kuvan keskellä olevan koivun oikealla puolella eikä ihan kuvassa erotu, vaikka maastossa pinkki-punaiset merkit näkyvät kiitettävästi.

jana.jpg

Jana oli siis reilun pituinen, arviolta 30 metriä. Veka suuntautui hyvin eteen, kun näytin suoraan eteenpäin ja virittelin, että siellä se jälki menee. Veka ei enää niin hanakasti ilmavainuile lähdössä. Se lähti hyvin, mutta poikkesi heti muutaman metrin päässä kuin olisi napannut jonkun jäljen (kuten varmaan tekikin, paikkahan on paljon käytetty lenkkimaasto), mutta pysähtyi kysymään. Osoitin eteenpäin ja käskin mennä. Veka jatkoi hyvin siihen suuntaan – olen ajatellut, ettei koira käännyttyään janalta pois sinne ja tänne ja takaisin enää hahmota janalinjan kulkusuuntaa, mutta niin vain Veka on nyt ohjaajan rintamasuuntaa lukemalla pystynyt hyvin korjaamaan suunnan eteenpäin. Nytkin se lähti hyvin ja maltilla etenemään, tosin vähän vinoon, yllättäen sivutuuleen jälkeä kohti... oliko se niin kaukana janasta, että tuomari olisi käskenyt takaisin janalle? Tiedä en. Näin ollen Veka oikaisi jäljelle lähtien oikeaan suuntaan. Tästä pieni pätkä jälkeä ja piikki. Pysyttelin taas liinanmitan päässä pois häiritsemästä koiraa. Piikissä pieni ylitys, nopsalla tarkistuksella jäljelle ja tennarin löytö. Erinomainen harjoitus! Nyt tuntuu, että janahomman hoitamiseen alkaa olla tuntumaa ja kunnollisen pituiset janat alkavat onnistua. Ja piikit ja kulmat ovat menneet keskiviikon jälkeisessä korjaussarjasetissä moitteettomasti. Mahtavaa Veka. :)