Perjantaina oltiin Floran kanssa tamskilaisten nollatreeneissä. Rakennettiin kaksi rataa ja juostiin molemmat kaksi kertaa kisamaisesti.

rata1.jpg

A:lta valssasin putkeen. Neloshyppy hyvin niistonomaisesti. Keinu tietysti hankala, kun irtosin sivuun. Olin vähän possu ja kutsuin Floran kontakteilta pois heti, kun se tuli kontaktipinnalle. Näin siis päästiin nopeasti ja sujuvasti ilman seisoskelua, tuijottelua ja jumittelua – en vieläkään tiedä, mitä näiden kanssa oikeasti tekisi... tosiasiahan on, että vaatimalla 2 on/2 off ei päästä ikinä ihanneaikoihin kolmosissa. Nyt siis näin. 6-7-8-väliin tuli hieman kiire, kun en irronnut keinulta kunnolla, joten takaaleikkaus pituudelle. Ensimmäisellä kierroksella juuri kun Flora oli tulossa sille, tuulenpuuska otti ja kaatoi pituuden pystykepit sen tielle, joten juostiin tästä vain ohi. Kepeille hyvin sisään ja uusinta Floran livahdettua viimeisestä välistä. Sitten päästiin hyvin putkelle asti, jossa väärään päähän. Toisella kierroksella kepit taisivat onnistua ja sain vedettyä Floran oikeaan putkenpäähän, mutta joku hyppy lipsahti takaakierroksi.

rata2.jpg

Toisella radalla lähdössä Flora hiippasi melkein ensimmäiseen hyppyyn kiinni, mutta hyppäsi ja piti rimat hyvin. Toisella kierroksella pistin sen maahan, siinä pysyi hyvin. Koko muu rata meni varsin sujuvasti, paitsi KEPIT... ensimmäisellä kierroksella uusittiin kolmeen kertaan ja toisellakin ainakin kerran. Se viimeinen väli oli taas aivan mahdoton suorittaa. Pujottelu siis otti päähän jonkin verran, mutta muuten oli oikein mainiot treenit – Flora meni lujaa, oli kuulolla, piti maksirimat (neljällä radalla tippui yksi) ja tuli moitteettomasti ohjauksiin. Hyvä agitäplä! Ohjauksellisestikin aika hyvää menoa.

Lauantaina sitten toukokuiseen aamuun +5 lämpöasteessa ja umpiharmaassa tihkusateessa... poikien kanssa mettälle. Tallattiin jäljet, tehtiin Hannen koiran jälkiharjoitus, sitten esineille. Tallattiin kapea pitkä kaistale jyrkästi nousevaan sammaleiseen ja kiviseen rinteeseen. Vekalle pantiin isojen kivien ja pienten puiden taakse rinteen päälle esineeksi puutarhaletkun pätkä. Junnukoirille pantiin sitten esine alemmas rinteeseen ja toinen samanlainen kaistale sivumpaan samaan rinteeseen. Halusin Vekalle vähän ongelmanratkaisua ja onnistumisen tästä, mutta vain yhden esineen eikä mitään prässiä kokeen alle. Veka hilpaisi hyvin rinnettä ylös, ja sinnehän se siis katosi. Kun koira upotetaan niin, ettei se voi katseella kysellä apuja, on kolikon kääntöpuolena se, ettei sitä koiraa ja sen puuhia sitten näy. Veka kävi pari kertaa alempana rinteessä ja jäi kyselemään, jolloin näytin suunnan ja uusin käskyn. Ei tästä mallista varmaan enää irti päästä... Veka lähti siis aina uudestaan etsimään ja teki kyllä töitä, kunnes löysi esineen ja toi sen. Se kävi useamman kerran aivan esineen lähellä, mutta pläkkityynessä ilmassa ei vain saanut vainua eikä vihreä letkunpätkä ainakaan näy mihinkään.

Dingolle sama letkunpätkä alemmas sammalikkoon ennen rinteen reunan kiviä ja puunrankoja, koska en ajatellut, että Dingo uppoaisi niin syvälle hankalaan maastoon. Sinnehän se nyt sitten kuitenkin meni... Vekan jälkiä haistellen kävi myös ruudusta ulkona. Nämä kyllä kannattaisi ottaa toisinpäin, koska Dingo on tottunut matkimaan idoliaan Vekaa monissa asioissa. Dingo tuli muutaman kerran takaisin, lähetin lennosta uudestaan. Heti osuttuaan tarpeeksi lähelle esinettä Dingo reagoi siihen, tarkensi ja toi. Hyvä etsintä taas uudessa paikassa vähän vaikealla esineellä, joka oli valmiina käytetyllä alueella. Toisena esineenä oli valmiina lapanen, sen Dingo löysi helposti – se juoksenteli kaistaleella paljon vähemmän tullessaan tähän ensimmäisenä koirana.

Hannen tallaama Dingon jälki vanheni tuntiin ja varttiin: 250 metriä, pari kulmaa, viisi keppiä. Lyhyt jana ja jemmapurkki. Dingo lähti hyvin, mutta kaarsi johonkin, lähetin uudestaan, nyt eteni hyvin purkille asti. Siitä jäljelle lähetyksessä Dingo lähti ensin johonkin aivan muualle kuin olisi jäljestänyt, tästä oli varmastikin mennyt joku tai jokin. Palattiin purkin paikalle, siitä uudella lähetyksellä hyvin jäljelle. Dingo veti oikein hyvän jäljen, teki hyvin töitä eikä haaveillut mitään ylimääräistä. Ensimmäiseen kulmaan se tuli kaartaen jäljen sivusta niin, ettei sen reitille muodostunut kulmaa. Toisessa kulmassa Dingo tarkisteli pitkään ja hartaasti lähtien sitten oikeaan suuntaan. Kaikki kepit nousivat tietysti, ja parin ensimmäisen jälkeen Dingo poimi jo kepin itse ja lähti tuomaan. Hyvä jälkipinko!

Vekan teemana oli jana + piikki. Jälki vanheni tuntiin ja kolmeen varttiin. Se ylitti janan parinkymmenen metrin kohdalla. Veka eteni oikein hienosti liinanmitan ja vähän yli, mutta poikkesi sitten sivuun, pyöri ja jäi kyselemään. Otin takaisin ja lähetin tästä uudestaan. Nyt Veka jatkoi hyvin suoraan ja oikaisi jäljelle aika reilusti, mutta lähti hyvin vetämään oikeaan suuntaan. Siis: jana on hyvä mutta lyhyt. Veka menee, mutta kun jälkeä ei ala tulla pian vastaan, se lähtee sivulle tsekkailemaan. Asenne on kuitenkin janoilla nyt ollut todella hyvä, joten ei näytä lainkaan huonolta.

Tästä vähän matkaa, taas kulmasta ulos ja hukka! Onpa kummallista, mikä näihin kulmiin nyt on tullut. Jälki löytyi ja keppi tuli hetikohta vastaan. Kompastuin tässä sammalen peittämään kuoppaan ja panin kepin kämmenenpainaumaan, koska Veka olisi kuitenkin jäänyt sitä tutkimaan ja etsimään keppiä. Tästä jatkettiin hyvää haipakkaa pitkä suora soistumasta loivasti ylös tasaista sammaleista rinnettä. Sitten piikki. Laskin liinasta ja odotin Vekan selvittävän tilanteen. Se tarkistelikin tässä hetkisen aikaa, mutta työsti tämän piikin jo paljon paremmin kuin edelliset eikä jäänyt ollenkaan kyselemään. Tästä vielä lyhyempi suora ja loppukeppi.