Pitkäperjantaina ja pääsiäislauantaina käytiin FCI-paimennuskokeiden ratakurssilla Woollandiassa. Molempina päivinä katsottiin rata ja mentiin yksi kierros ulkona ja toinen hallissa. Tehtävät olivat FCI-kokeiden koeliikkeiden mukaisia, joita sitten tehtiin sovelletusti koirakon tason mukaan. Lämpötila oli juuri ja juuri plussalla, lauantaina vihmoi lumiräntävettä ja Someron preerian yli puhalsi viheliäisen kylmä tuuli. Aitauksissa maa oli tallautunut melkein nilkkoihin ulottuvaksi kuravelliksi, jossa useampikin koira nosteli inhoten tassujaan. Olin lauantaina treenin jälkeen vyötäröä myöten ja osin siitä ylöspäinkin kurapeitteessä. Kymmenen pistettä menee nahkacollien turkille, jolle ei tarvinnut tehdä mitään, kun oli pyyhkäissyt pyyhkeellä kurapaakut pois ja koira oli pyörinyt kotimatkan autossa viltin päällä.

Perjantain kierros ulkona meni hyvin. Ensin vähän vartioitiin laumaa eli kierrettin sen ympäri pienen matkan päässä koira lampaiden ja ohjaajan välissä. Sitten merkkasin yhden lampaan nauhalla. Lauma piti häkittää, ottaa häkistä, kuljettaa tietä pitkin noin sadan metrin matka edestakaisin ja panna takaisin häkkiin. Häkitys onnistui. Meille kerrottiin, että lampailla on sitten veto pihaan päin eli vastakkaiseen suuntaan tiestä. En hahmottanut tätä, koska ollaan aina oltu aitauksessa tai hallissa, ja sijoituin tyhmästi portin avautumissuuntaan vedon puolelle niin että lampaat kääntyivät minua kohti ja koira tuli vielä niiden taakse työntämään juuri sinne. Ensin lähti yksi, ja Dingo pinkaisi ihan hyvin itse sen perään (joskus sillä on kovin vaikeuksia irrota ohjaajasta... joskus taas ei). Se ei kuitenkaan pystynyt pitämään lipeävää laumaa hallinnassa kun itsekään en osannut koiraa auttaa. Dingo katseli kuitenkin kauhean kiinnostuneena karanneiden lampaiden perään Peten bc:n hakiessa ne takaisin. Siitä ne saatiin tielle. Pari kertaa jouduin pistämään jalkoihini karanneen Dingon takaisin lauman taakse, mutta sitten lähti kuljetus sujumaan ja päästiin oikein sujuvasti tienpätkä sinne ja takaisin. Häkkiinkin lauma saatiin ilman karkailuja. Häkkiin ne sitten jämähtivät niin että taas kutsuttiin bc apuun pistämään tyypit liikkeelle. Aitauksessa vielä vähän kierrettiin ja otin nauhan merkatulta lampaalta pois. Kokonaisuutena hyvä treeni, uskalsin mennä tielle ja Dingo kuljetti siellä hyvin. Muutenkin sillä oli fokus koko ajan tosi hyvin tehtävissä ja vaikka välillä oli liian vaikeaa, sitten jatkettiin taas. :)

Sisällä en odottanut suurta menestystä, koska syksyn hallitreeneissä emme olleet lainkaan niin hyviä kuin ulkotreeneissä. Nyt meni kuitenkin oikein hyvin. Dingo oli hyvin kuulolla, ei kierinyt oljissa eikä nostellut koipea paaliin. :) Tehtävänä oli tehdä kahdeksikkoa kahden pikkuhäkin ympäri. Me menimme tätä tietysti kuljetuksella eli minä edellä ja koira lampaiden takana. Mentiin varsin sujuvasti useampi kierros, Dingo tuli hyvin häkkien ahtaasta välistä. Sitten loppuun muutamat hauskemmat jutut eli lauman kiertämiset. Hyvä treenipäivä – alkoi tuntua, että jonakin päivänä se esikoe on ehkä mahdollinen... :)

Lauantaina ulkotreeni meni takkuisemmin. Saatiin lampaat hyvin aitauksesta häkkiin ja häkistä tiellekin. Dingo pinkaisi taas pari kertaa luokseni, ja lähetin sen lauman taakse. Sitten se jäi sinne kuljettamaan ja päästiin siististi taas sinne ja takaisin. Häkitys meni sitten aivan käpälään... Lampaat luikahtivat parikin kertaa portista ohi ja yrittivät pihaan jääden suljetulle portille. Lähetin koiran hakemaan, ja se hakikin ne portille, mutta ei liikkunut tarpeeksi ja ajanut sisään lampaita, jotka olivat puoliksi jo menossakin sisälle. Hermostuin ja komensin sata kertaa koiraa MENEMÄÄN, ja niinhän se ei sitten varsinkaan mene (Fed Up Fred says: "The only thing you are achieving by being this stubborn is avoidance behavior, probably followed by learned helplessness."). Pete ja bc apuun niin saatiin lampaat häkkiin ja siitä aitaukseen. Siellä piti vielä loppuun hiukan kiertää ja kuljettaa. Koira tunki jalkoihin ja minä kitisin, että kun ei se nyt vaan mene ja ei voi mitään. Dingo lähti nuuskimaan tuultakin. Tämä oli kuitenkin kahden kurssipäivän ainoa kerta, kun sen huomio harhautui minusta ja lampaista pois väistelemään liian vaikeaa tehtävää. Erinomaista Dingo, tämä on tosi iso parannus viime kesän hönkötyksiin. :) Pete tuli sitten apuun näyttämään vieden laumaa sinne tänne koiran kiertäessä koko ajan taakse kuljettamaan... niin, kun sen osaa. Vähän tätä ja lopetettiin hyvällä fiiliksellä.

Sisällä sanoin, että tehdään vain jotain helppoa kun äsken oli vaikeaa ja koirakin on jo väsynyt. Mihin tosin Tuija tirskahti ja osoitti Dingoa, joka hyppi vieressäni tasajalkaa metrin (1 m) korkeuteen... Mutta tehtiin kuitenkin helppoa eli peruskuljetuspätkiä, pysähdyksiä ja siitä taas lampaiden taakse kiertäen hakemisia. Aluksi siis lähetin Dingon hakemaan lampaat, jotka olivat hiippailleet hallin kauimpaan päähän. Dingohan lähti kuin telkkä pöntöstä ja tuli sitten lampaiden kanssa sellaista vauhtia, ettei pysähtymisestä kannattanut edes haaveilla. Pysähdykset onnistuivat Dingon liikkuessa lauman takana kävellen eikä juosten. Silloin häntä laskee selkälinjan jatkoksi, korvat menevät pystystä vähän viistoon ulospäin ja koko huomio on lampaissa, jotka ovat hallussa. Ensin luulin, että ulokkeiden laskeminen on aina jotain epävarmuutta, mutta kouluttajatkin sen sanoivat, että sehän on Dingon työilme, siitä näkee koiran olevan oikeasti paimenessa.