Pääsiäissunnuntaina avattiin viestikausi omin nokkinemme. Kokeiltiin ottaa molemmat koirat metsään ja juoksuttaa ne peräkkäin, jospa Dingo saisi vetoapua Vekasta. Kauden alkuunhan tehtiin lyhyt matka kuitenkin, ja kun taas yritettiin treenata ruuhkaisilla pienillä lähiömetsäkaistaleilla, ei tähän nyt pidempää olisi saatukaan. B:lle siis noin sata metriä ja C:lle toinen mokoma. Dingo puuhun kiinni, Vekan lähetys ja sen kadottua näkyvistä Dingo pannasta pitäen samaan kohtaan ja käskyllä irti. Metsään käveltäessä Dingo hippasi aivan innosta pinkeänä. Se lähtikin hippulat vinkuen, mutta poukkoili pisteiden välillä, kävi lotaisemassa palkat A-pisteellä ja varasti takaisin metsäpäähän kun J ei heti ottanut sitä kiinni, kävi katsomassa A:ta ja singahti takaisin ja sitä rataa... eivät oikein olleet käytössä sen paremmin aivot kuin nenäkään. Mutta hauskaa hänellä oli kovasti! Veka veti tietysti hyvin.

viesti.jpg

Pääsiäismaanantaina jäljille poikien kanssa. Tallasin jäljet ja lenkitin koirat jälkien vanhetessa. Vekalle tunnin vanha noin puolen kilometrin jälki, kolme keppiä, pari kulmaa. Piikkejäkin muuten pitäisi jo tehdä. Jana oli taas kaamea. Tein kunnollisen pituisen janan, jälki meni noin 30 metrissä. Mentiin leireiltä opitulla saattelumenetelmällä eli käveltiin yhdessä suoraan ja lähetin vasta läheltä jälkeä. Veka olisi koko ajan poukonnut sivuille, ei mitään ajatusta eteenpäin menemisestä. Jäljennostokin pyörimistä ja takajälkeä. Itse jäljen Veka ajoi kuitenkin vallan mainiosti, itsenäisesti ja hyvällä draivilla. :) Kaikki kepit nousivat helposti ja varmasti. Palkkausta muutin nyt siten, että kepeistä tuli kehut ja ruokaa ja vasta viimeisestä sai pallon, ajatuksena jaksaa paremmin pidempiä jälkiä kun ei riehuta pallon kanssa joka välissä. Veka arvosti säilykeherkkua palkkana. Hyvä jälki, oikein hyvä! Jana ei hyvä...

kuningaslaji.jpg

Dingolle noin kolmensadan metrin pituinen tunnin vanha jälki, kolme keppiä. Myös kunnollisen pituinen jana, jolla saatoin koiran pitkälle. Jäljennosto vähän pyörimistä, siitä matkaan. Ensimmäiselle kepille asti meno oli aivan humputtelua. Metsässä oli taas niin paljon kaikkea kiinnostavaa nuuhkittavaa... huomautin useamman kerran että nyt töihin siitä, ja Dingo palasi jäljestämään, nokkiinsahan se ei toki ota yhtään kun kohteliaasti sanoo. Toiselle ja kolmannelle kepille päästiin jo paremmalla meiningillä. Ja kaikki kepit nousivat moitteettomasti, Dingo etsi ne tehokkaasti vainun saatuaan. Rauhallisena ja matalaviettisenä koirana sillä vain on niin kevyt ote kaikkeen työskentelyyn, joten ei se ikinä tule jäljestämään maata kyntäen. Se on kuitenkin ihana pikkutrikkipinko sellaisena kuin on. :)