Maanantai, Niihama-päivä. Veka tuli ensin, tehtiin kolmosen tottiksen juttuja taas järjestyksessä (pitäisi varmaan kaivaa sääntökirjakin esiin ja tarkistaa, mitä siellä oikeasti pitää tehdä). Seuraamispätkä eestaas oikein hyvä, mutta hitaassa Veka taas vähän tipahteli kyydistä. Liikkeestä istu virheetön. Juoksusta maahan ja luokse sekä juoksusta seiso ja luokse muuten hyvät, mutta eteentulossahan Veka jää kauas. No, se on aina jäänyt kauas, virhettä ei ole tähän asti korjattu eikä tulla enää korjaamaankaan. Ei meillä realistisesti ajatellen montaa pk-koetta ole enää käytävinä – toukokuussa ykkösen viesti ja kesäkuussa kolmosen jälki, niiden jälkeen Veka saa keventää treeniä vähäksi aikaa, tuli tuloksia tai ei. Toista viestikoetta katsellaan syksymmälle, tilanteen mukaan ykkösen tai kakkosen. Jos jäljeltä ei tule tulosta, yritetään sitäkin syksymmällä, jos koepaikka jostain lohkeaa. Jos tulos tulee, ei oikein ole enää syytä kisata jäljellä, joten Vekan jäljestelyt lienee sitten jäljestelty. Ensi vuodelle en suunnittele vielä mitään, koiran kunnon mukaan mennään ja sen näkee sitten.

Mutta tänään jatkettiin noudolla. Yksi tavallinen tasamaanouto, 650 gramman kapulalla, koska ykkösen koehan se seuraavaksi on edessä. Aika hyvä, palautus tosin ravilla – luoksetulojenkin vauhdista huomasi, että nyt on otettu eteentuloja vauhtipalkkojen sijasta. Sitten eteenmenoon. Pallo oli kentän päässä, mistä se ei kentän pinnanmuodon takia näy ennen kuin koira on juossut vähän matkaa. Veka meni oikein hienosti eteenpäin bongailematta mitään ylimääräisiä kohteita. Loppuun kahden minuutin piilopaikkamakuu. Vahdin Vekaa vakoilureiästä piilon seinässä. Pysyi maassa, mutta oli kyllä hyvin levoton. Tosin kentälläkin oli paljon porukkaa ja häiriötä. Kyllä tätä paikkamakuutakin nyt oikeasti pitää treenata. Muuten hyvää perustottissettiä Vekalta tänään. :) Lisää paikkamakuuta ja esteet kertaillaan ennen koetta, niin hyvät mahdollisuudet on saada tottis läpi. Ällöttää jo viikkoja etukäteen ajatuskin, että sinne joutuu, mutta ei voi mitään, jos koulareita himoitsee...

Floran teemana olivat jättävät ja kaukot. Tehtiin tokon uuden voittajan tyyliin jättäviä L-muodossa, ensin maa ja istu, sitten istu ja seiso, eikun istu. Heti kun tehtiin koko liikettä eli oli vähänkin kisamaisuutta ilmassa, Floran pipo kiristyi niin, että ei vaan pystynyt, eli se istui seisomisen monta kertaa. Uusin ja kehuin, jos teki oikein, sitten alusta ja palkka, jos meni oikein. Sitten kaukoihin. Olin ihan koiran edessä, tehtiin kaikki vaihtoja käskyllä + käsimerkillä, ja palkkanamin annoin oikeasta kädestä. Jos se on kädessä, sen täytyy olla käsimerkkikädessä, muuten koira ei katso käsimerkkiä... Flora teki oikein hyvällä asenteella kaikki vaihdot oikein ja malttoi odottaakin eikä pomppinut omia vaihtoja. Viimeiseksi palkkalelu taakse, kävelin kymmenen metrin päähän ja vapautin taakse.

Dingo teki kaikkia perusjuttuja. Pari vauhtiluoksetuloa – narulelu ei ihan toiminut, pallo oli parempi. Tyhmä ohjaaja vaan oli unohtanut Pingviinin kotiin. Pari vauhtinoutoa oikein hyvin. Sitten lyhyemmältä matkalta luoksetulot eteen, toin kädet eteen palkkaamaan namilla juuri koiran tullessa. Noudot myös eteen eli annoin kapulan, pakitin, pysähdyin, Dingo istui eteen, NOUDA ja palkka. Perusasentoja tosi kivasti! Vapaasta kävelystä vierellä pari kappaletta kutakin jättävää namiavulla. Sitten hihnaan, vähän lähemmäs muita ja kontaktia 5–10 sekunnin viipeellä käskyn jälkeen palkaten. Loppuun paikkamakuu, seisoin kahden metrin päässä liinanpään päällä. Minuutti piti tehdä, mutta juuri 55 sekunnin kohdalla Dingo nousi. Käskin takaisin maahan ja pidin vielä kymmenen sekuntia; sitten koiran viereen, vapautus ja kisapalkkakehut, namipussin loppujen tyhjennys. Oikein hyvä treeni Dingollakin. :)